Maalari maalasi taloa

Kesäkuu on kulunut tekemällä, ei kirjoittamalla. Talo ja sauna on maalattu ensimmäiseen kertaan, pergolat jopa kahteen kertaan. Kiitos kummipoikani Joona, opiskelukaverini Eija, appiukko ja vara-anoppi, työkaverini Ulla sekä ystäväni Päivi! Oli mukava maalata yhdessä! Tässä  reilu tusina räpsäyksiä maalausurakan etenemisestä.

Trampoliini kasattiin lapsille kesäkuun 1. päivä.

Appiukko tikapuilla

Vara-anoppi sutii

Ensimmäinen seinä valmis 4. kesäkuuta

Kummipojan urakka aluillaan

Julkisivu kesäkuun 9.

Välillä saunan maalausta

Kesäkuun puolivälissä Reinolan maalaus oli jo hyvällä mallilla.

Reinolan isännän maalausurakan voi päätellä vertaamalla tätä ja edellistä kuvaa.

Reinolan isäntä elementissään

Sahaamisen jälkeen seinät putsattiin, jotta Eija pääsi maalaamaan.

Eijan seinä hänen kolmantena talkoopäivänään. Hyvältä näyttää!

Talon maalausurakka valmistui juhannukseksi.

Pergolat on maalattu toistamiseen - nyt chillataan.

Jotain kaunista

Rakentaminen on melkoinen voimanponnistus. Soisi, ettei työ- tai yksityiselämässä tulisi vastaan mitään muita kriisejä kesken tällaisen mittelön. (Luit oikein: rakentaminen on yksi elämän vapaavalintaisista kriiseistä.) Yksi tuulenpuuska ei vielä laivaa kaada, mutta kolmas voi viedä hetkeksi syvyyksiin. Pari viimeistä kuukautta Reinolan emäntä on ollut aika vaitonainen.

Ystävän lapsen kuolema.

Oman tapaturma.

Kolmoissurmaaja.

Kaikki yhdessä viikossa.

Talviloman jälkeisen koulupäivän opetan shokissa.

Seitsemän pitkää oppituntia.

Alan täristä ja vapista.

Päivän päätteeksi toivon kriisiapua.

Kotona lohdutan omia.

Seuraavana päivänä alan itkeä tunnilla.

Puoli luokkaa itkee mukana.

Tutut vanhemmat ovat kuolleita.

Ystävät ovat orpoja.

Yhtäkkiä olen kotona.

En nuku mutta näen pahoja unia.

Mies tarvitsee raksalla apua.

Istun levypinon päällä itkien

enkä osaa vastata.

Haahuilen raksalla.

Nukun kotona.

Pikkuhiljaa alan toeta. 

Puukko, nauharuuvari, akkuporakone.

Lasta, pakkeli, hiomapaperi.

Teippi, tela ja maali.

Harmaata, harmaata, harmaata.

"Ota tilanne haltuun!"

kuulen radiosta.

Harmaa turvaa selustan.

Harmaa antaa keltaiselle 

uskomattoman 

voiman.

Sisätöissä tai ainakin katoksen alla

Reinolassa on siirrytty sisäpintoihin. Väliseinien rakentaminen alkoi väliseinäurien naputtelulla.

Väliseinien runkotolpat lattialla eivät kuulu pikku O:n huoneen lopulliseen sisustukseen.

Väliseinät äänieristettiin 50 millisellä mineraalivillalla.

Ennen hirsipanelointia villoitus peitettiin pahvilla, jotta villanpöly ei tunkeutuisi kovin helposti huoneilmaan.

Makuuhuone ja tupa tulivat paneloimalla nopeasti pintakäsittelyä vaille valmiiksi.

 

Kipsilevyväliseinät vaativat enemmän työtä kuin hirsipanelointi, sillä pelkkä levytys ei ihan riitä. Saumanauhojen kiinnitys, pakkelointi ja hionta ovat täysin oma lukunsa...

Pulu perhana meinasi muuttaa emäntänsä kanssa Reinolaan ennen meitä, joten ei auttanut kuin siirtyä pihalle levyttämään autokatoksen katto umpeen. 

Joutsenetkin ovat saapuneet. Se on kevät nyt!

Meillä on maalämpö

Maalämpöpumppu on hyrissyt Reinolassa kuukauden päivät. Lämmityssysteemi vaati melkoisen putkihässäkän tekniseen tilaan. Kytkennät hoiti Laatutyö Helama Oy.

Niben kone käynnistyi kerrasta. Invertterikompressorin teho säätyy lämmöntarpeen mukaan, joten käyttökustannukset pysynevät alhaisina. Lämpö pumpataan 176 ja 70 metrin syvyisistä porakaivoista.

Tarvittaessa Jäspin hybridivaraajaan voi liittää eri lämmönlähteitä, esimerkiksi aurinkokeräimet.

Savilaastirappaus kantavaan väliseinään

Kiinnostuimme vuosi sitten savesta rakennusmateriaalina. Taloa suunnitellessamme pohdimme, mihin huoneeseen saviseinä sopisi, mutta kun talopaketin hankkimisen aika tuli, väliseinämateriaaleiksi päätettiin hirsipaneeli ja kipsilevy. Savi tarvitsee huokoisen tai karkean tartuntapinnan, joten saven kokeileminen jätettiin hautumaan.

Kun Reinolan isäntä oli saanut tuvan kantavan väliseinän muurattua, pääsimme kokeilemaan savilaastia harkkoseinän pinnoittamiseen. Hankimme materiaalit jyväskyläläiseltä Villecolta, joka muun muassa myy luonnollisia rakennusmateriaaleja.

 Muurattu seinä tasoitettiin Claytecin hienolla savipäälilaastilla. Savi oli Reinolan isännän mielestä erittäin miellyttävä materiaali työstää. Pitkästä aikaa väsyneen rakentajan silmissä pilkahti aito tekemisen ilo.

Tasoitusrappaus jätettiin muutaman päivän pituisen laskettelureissun ajaksi kuivumaan. Vastaava mestari kävi taasen työmaalla tarkistamassa työnjäljen;-)

Talvilomaviikon lopussa Reinolan isäntä oli saanut paneloitua poikkihirren molemmin puolin. Myös toispuoleisia kipsilevyväliseiniä on jo paljon pystyssä.

Kuivumistauon jälkeen päälilaastin päälle vedeltiin Clayworksin pintalaasti.

Keittiökaapiston taakse jäävään osaan hirsipaneelia ei tuhlata.

Mica-kiveä sisältävä savi on sävyltään Stone. Väri muistuttaa betonia ja luultavasti tummuu aavistuksen, jos sen pintaan laittaa lasitteen. Tällä erää pinta on oikein passeli.

Teippiä, tikkejä ja trendinäkymiä

Tammikuun lopuksi lyhyt kuukausikatsaus. Alkukuusta asennettiin höyrynsulku talkoovoimin. Sitten alkoivat teippaus- ja koolaushommat. Haastavimmat tiivistämiskohteet olivat arkiolohuoneen konvektori, (jolla asuntoa voi viilentää) sekä kodinhoitohuoneen ullakkoluukku.

Kun Reinolan isännän päästää teippaamaan, teippiä kuluu. Reinolan emäntäkin pääsi tekemään materiaalihankintoja, kun joutui hakemaan kaupungista asti viisi rullaa lisää. Merkki oli muuten Tescon No 1 ja hinta aika suolainen.

Puolenkuun maissa saatiin välipohjaan selluvillat ja isännälle tikit sormeen. Talo alkoi lämmetä ja peukalo mätiä. Samaan syssyyn pienin tuli kuumeeseen eli kerrankin ajoitus toimi. Potilaat saivat hoivata toisiaan puolentoista viikkoa, sillä viimeiseksi viikonlopuksi Reinolan emäntä lähti messuille Helsinkiin.

Forma-messujen trendialueelta Reinolan emäntä löysi itseään kovasti miellyttävän näkymän. Arvaatko, mikä miellytti eniten?

DIY: tyyny nahkatakista

Taskunsuistaan naurava appiukon vanha nahkatakki oli kulkenut mukanamme muutosta toiseen. Vaaleanruskean nahan pinta oli kulunut ja halkeillut, mutta aito kuluneisuus teki siitä vain syötävän  hyvännäköisen. Viis käyttökelvottomuudesta, mutta eihän sellaista materialia raaski poiskaan heittää! Rotsille oli annettava uusi elämä ennen kuin muuttoinventaario jälleen kerran koittaisi.

Kuva Pinterest/vintagerevivals.com

Näytin äidilleni Pinterestistä sisustuskuvan, jossa vanhasta nahkasohvasta oli tehty nahkatyyny. Taittelin takkia ja mallailin, että pelkästä selkäkappaleestahan voisi ommella sohvatyynyn. Olen oppinut, että sydäntalvella äitini tapaa tehdä käsitöitä - toisin kuin pelkkään suunnitteluun kykenevä tyttärensä.

Eipä aikaakaan, kun meille ilmestyi uusi nahkainen sisustustyyny. Appiukon parhaat päivänsä nähnyt rotsi lojuu nyt sohvallamme:-)

Vinkki: Facebookissa on ryhmiä, joissa voi antaa tai kysellä käsitöihin ja askarteluun sopivaa kierrätysmateriaalia. Jos äitini ei olisi tarttunut syöttiin, olisin pannut takin pian facebookissa kiertoon. Mitä rikkinäistä Sinä olet säästänyt myöhempää käyttöä varten?