Riipputuolista tuli lempipaikka

Lapsemme löysivät Kalajoen loma-asuntomessualueella kivan erilaisen taukopaikan. Messuravintolan takana olevaan männikköön oli ripustettu kolme värikästä riipputuolia. Riipputuolit viehättivät lapsia siinä määrin, että minäkin uskaltauduin istahtamaan sellaiseen. Tuntui yllättävän mukavalta! Keikuimme tuoleissa tovin hymysuin kiherrellen. Mieleni valtasi kaukainen muisto lapsuuden kiireettömistä kesäpäivistä. Aah... Mutta meillähän oli juuri nyt meneillään sellainen!

Hamacamundo-riipputuolit Kalajoen loma-asuntomessuilla

Valuessamme lasten kanssa hitaasti kohti messuportteja satuimme riipputuolimyyjän kojulle ja eipä aikaakaan, kun lapset olivat taas keinumassa samaisissa linnunpesissä. Vaikka minulla oli kolme muksua mukanani, kojulla tuntui kuitenkin rennolta odotella (siinä määrin kuin se messupäivän ehtoopuolella on ylipäätään puolitoistavuotiaan kanssa mahdollista), että vielä viimeistä messualuekoukkaustaan tekevä mieheni saavuttaisi meidät.

Kojulla oli monenvärisiä riipputuoleja: yksivärisiä, monivärisiä ja raidallisia. Poika tykkäsi punavalkoisesta ja tyttö farkunsiniharmaasta. Minua puolestaan viehätti beige-harmaa. Kun taapero karkasi takahuoneen puolelle, sieltä löytyikin vielä parempi eli harmaa-vaaleanharmaa. Hamaca alkoi kiinnostaa.

Puuvillalangasta kierrettyä puuvillanarua

Kojullaan riipputuoleja myymässä ollut Mikko kertoi maahantuovansa riipputuolit Nicaraguasta. Hän kertoi löytäneensä kontaktin sisarensa kautta, joka on asunut maassa pitkään. Minua riipputuoleissa viehätti niiden kotikutoisuuden tuntu. Ne näyttivät laadukkaalta käsityöltä, jollaista vain oma äitini osaisi tehdä. Minä en. Materiaalin tunnistin, mutta tekotapaa en ymmärtänyt. Puuvillalangan virkkausta? Ei vaan puuvillanarun viitelöintiä.

Puuvillanaru valmistetaan puuvillalankaa kiertämällä. Kun narua on tarpeeksi paljon, joustava verkko valmistetaan viitelöimällä. Tekniikassa narut menevät kudoksessa lomittain, eikä väliin tehdä solmuja. Solmujen puuttumisen vuoksi kudos joustaa, ja tuoli muotoutuu istujan muotojen mukaan.

Joustava kudos syntyy viitelöintitekniikalla.

Kun mieheni löysi meidät, uskaltauduin kaupantekoon. Väsyneenä ei kannata tehdä kookkaita heräteostoksia yksin, vaikka katras kuinka kannustaisi. Riipputuolissa kiteytyi hyvin Kalajoen loma-asuntomessupäivän sisustuksellinen anti, jota halusin saada mukaani myös Reinolaan: jotain harmaata, luonnonmateriaaleja sekä aitoa käsityötä.

Riipputuoleja lähti mukaamme kaksi. Zebrat-kuosinen harmaa-vaaleanharmaa riipputuoli on riippunut takaterassillamme kolmatta päivää ja suosio senkun jatkuu: alkuun vuoroista riideltiin, mutta nyt enemmän kotona ollut koululainen on ehtinyt lukea siinä jo kaksi Neiti Etsivää. Lukemisen lisäksi riipputuoli tuntuu soveltuvan hyvin myös keksien syömiseen ja mehun juomiseen. Chillailusta puhumattakaan!

Riipputuoli terassilla - lempilukupaikka

Viileä sadepäivä ei näyttänyt haittaavan tippaakaan, kun tytär oli taas tänään vetäytynyt viltin kanssa riipputuoliin lukemaan Carolyn Keeneä. Ei nähnyt eikä kuullut mitään muuta.

Mukavan löytömme saatavuudesta osaan kertoa sen, että Hamacamundo-riipputuoleja myydään muun muassa tulevilla Jyväskylän asuntomessuilla sekä osoitteessa hamacamundo.fi. Tervetuloa kaikki kaverit kokeilemaan!

Vierailulla Villa Merenguessa

Kävimme koko perheen voimin Kalajoen loma-asuntomessuilla katsastamassa Hongan messukohteen nro 16. Minua kyseisessä kohteessa kiinnosti erityisesti harmaa värimaailma, mutta myös muutamat arkkitehtuuriset yhtymäkohdat Reinolaan. Olin bongannut Villa Merenguen vasta loma-asuntomessujen mainoksista, joten tuntui ihmeellisestä nähdä joitakin Reinolan ratkaisuja jo valmiissa kokonaisuudessa.

Kalajoen loma-asuntomessujen yhtenä teemana olivat terassit. Mieheni on harkinnut Reinolaan lehtikuusta ja komposiittia, minä oikeastaan vain jotakin sävyttämätöntä puuta, jonka väristä tulee mieleen rantahietikko. Komposiittia näkyi messuilla yllättävän vähän, mutta Hiekkasärkiltä vuokraamassamme majapaikassa totesimme, että komposiitti ei ole meidän juttu: ainakin tummassa komposiittiterassissa naarmut näkyvät yllättävän hyvin.

Villa Merenguen lehtikuusta oleva terassilaudoitus näytti luonnollisen kauniilta ja erityisesti minua viehätti terassille tehdyt istutuslaatikot, joissa kasvoi koristeheinää.

 Kohteen sisustuksen on suunnitellut Jaana Niemi, jolla on Sisustuspaletti-niminen yritys. Mietin, kuinkahan paljon ihmiset mahtavat kysellä messusisustusten tuotteiden ja materiaalien perään sisustussuunnittelijoilta. Helpottaisikohan ketään, jos tuotetiedot voisi tarkistaa vaikka blogikirjoituksesta? Kokeilen kepillä jäätä ja laitan tähän kuvia, joista esillä olleet tiedot näkyvät.

Näitä tuotelistauksia on muuten messupäivänä huomattavasti helpompi kuvata kuin itse sisustusta. Välillä tahtoo jäädä joku vieraskin messukävijä mukaan amatööribloggaajan sisustuskuvaan, sorry! Villa Merenguen sisustuskuvia löytyy muun muassa kohteen Facebook-sivulta täältä.

 Itseäni kiinnosti ison vaaleanharmaan lattialaatan tuotetiedot, sillä haluaisin Reinolan isoon "tupaan" yhtenäisen lattiapinnan. En ole vielä saanut puhuttua miestä ympäri, mutta onhan tässä vielä aikaa saada omakin mieli muuttumaan. Myös tiilestä muuratun takan pinnoitemateriaali kiinnosti. Tikkurilan Aitokiven värikoodin voit tarkistaa alla näkyvästä kuvasta.

Kodinhoitohuoneen valkoiset kalusteet ja valkoinen katto raikastavat harmaata tilaa. Aina kodinhoitohuoneen ei tarvitse olla valkoinen ollakseen raikas!

Kodinhoitohuoneen tuotelistausta en huomannut, mutta olisiko seinän maalina Tikkurilan Luja himmeä J487, kuten viereisessä wc:ssä?

Käsityöläisyys yhdistyi Villa Merenguen sisustuksessa moderniin. Itseäni ilahdutti myös Halpahallin tekstiilien käyttö. Kaiken ei aina tarvitse olla Vepsäläisestä ollakseen hyvännäköistä.

 

 En kuitenkaan voi kieltää, ettenkö juuri nyt himoitsisi Vepsäläisen betonikalusteita, joita oli ripoteltu useisiin messukohteisiin. Betonikalusteet tekivät minulle Kalajoella sen, minkä String-hyllyt Hyvinkäällä.

Makuuhuoneen viereiseen vessaan pääsin kurkistamaan pyynnöstä, mutta koska tila ei ollut tarkoitettu messuvieraiden tutkittavaksi,  tuotetietojakaan ei sitten löytynyt. Päättelen, että seinällä on sama iso laatta kuin muiden tilojen lattiassa, mutta kieltämättä boordikin näytti kiinnostavalta.

Wc:ssä suihku ja pönttö oli erotettu laatoitetulla seinämällä, joka oli yläreunasta avoin. Samanlaista ratkaisua olen miettinyt Reinolan rantasaunalle.

Suihkussa olevaa syvennystä olen puolestani suunnitellut sisälle taloon isoon suihkutilaan. Joissakin messukohteissa shampoopullosyvennykset oli valaistu. Haluanko kuitenkaan valaista ei aina niin tyylikästä shampoopullokokoelmaamme? Tämän ajatuksen kirjoitin jo aiemmin muistikirjaan Reinolan valaistusta ideoidessani.

Messukohteen somistaminen talonpoikaisantiikilla ja käsitöillä ihastutti. Liekö syynä se, että itseltänikin löytyy samantapaisia esineitä?

 

Ei nykyisin uskoisi, että olen joskus kansalaisopiston kurssilla punonut tai oikeastaan kiertänyt ja ommellut kaislasta samantyylisen korin!

Olin terottanut isommalle jälkikasvulle, että tsemppaisivat messupäivän, ja hyvä kokemushan siitä lopulta kaikille jäi, kun mukavia kotiinviemisiäkin lopulta löytyi. Siitä ja muusta messuannista myöhemmin! 

  

Kaivurihommia

Kaivuri myllää tontilla neljättä päivää. Maatyöt käynnistyivät pintamaiden kaapimisella torstaina 12.6.2014 viikon 24 lopulla. Kaivinkone siirti peltomullat tontin laidalle odottamaan uutta käyttövuoroaan. Perjantaina kävin tontilla lasten ja kesävieraamme Senni-tädin kanssa kuuntelemassa kaivurin murinaa. Catepillar rocks!

Mies oli innostunut edellisenä iltana metsätöihin, joten ranta näytti perjantaiaamupäivän möyrimisen jälkeen jo varsin erilaiselta. Tähän saakka rannan keskivaiheilla olleet isot haavat on jätetty rauhaan, mutta koska rantaa oli mahdotonta päästä muotoilemaan puiden välistä, haavat saivat nyt sitten lähteä.

Viikon 25 alussa sisääntuloväylälle on ajettu sorakuorma ja rannasta on puolestaan kuskattu kunnan maakaatopaikalle muun muassa kantoja ja oksia sisältävää maa-ainesta.

Saunan kulman alle kaivattaisiin isoja kiviä, mutta koska niitä ei ole tullut peltotonttimme kaivuussa vastaan, kaivinkonekuski näytti nykivän niitä rannasta.

Jos katsot videota tarkemmin, saatat juuri ja juuri erottaa räntäsateen rannan vihreää lehvästöä vasten. On kesäkuun 17. vuonna 2014 ja Keski-Suomessa sataa räntää.

Nyt on talolle lupa ja paikka!

Eilen tipahti postiluukusta rakennuslupa. Rakennusluvan käsittelyyn Laukaan rakennusvalvonnalta kului pari viikkoa. Tuona aikana ehdimme jo päivittämään hakemusta, sillä johtava rakennustarkastaja pyysi lisäämään asemapiirrokseen maalämpökaivon paikan ja ehdotti myös isomman laiturin lisäämistä samaan syssyyn. Emme ole sen kummemmin suunnitelleet koko laiturin rakentamista, mutta kaiken varalta pitemmänsorttisellekin virvelinheittolankulle on nyt sitten jo lupa valmiina.

Pihasuunnittelijamme Jarmo Väisäsen kanssa ehdimme tavata eilen illalla, ja päivitetty pihasuunnitelma näyttää nyt tältä:

Keskeltä taloa rantaan johtava pihakiveys on poistunut ja kulku saunalta rantaan on on siirtynyt vapaamuotoisemmaksi kivituhkapoluksi tai muuksi vähemmän muodolliseksi materiaaliksi. Asemapiirroksessa näkyvä laatoituksen määrä rupesi jo vähän ahdistamaan, kun terassiinkin aiotaan panostaa oikein kunnolla. Terassia pitkin pääsee karkaamaan sukkasillaan jo varsin pitkälle!

Rakennuslupahakemukseen päätyi alla näkyvä pohjapiirros. Kerrosalaa kokonaisuudella on yhteensä 236,5 m2. Huoneistoala talossa on 196 m2, saunassa 21,5 m2. Talon ulkoseinät ovat Hongan painumattomasta hirrestä, jonka vahvuus on 204 mm. Saunan painumattomat hirret ovat paksuudeltaan 134 mm. 

Julkisivuista olen julkaissut jo aiemmin 3D-kuvia, mutta laitetaanpa nämä viralliset julkisivukuvat nyt vielä tähän näytille, jos niistä sattuisi joku toinenkin rakentamista suunnitteleva inspiroitumaan!

Laukaan rakennustoimen kanssa homma on sujunut varsin mallikkaasti. Kun mieheni pari viikkoa sitten vei rakennuslupahakemuksen Kuntalaan, johtava rakennustarkastaja oli tokaissut tyyliinsä sopien: "No mutta tämähän on jo käsitelty!" Hän tarkoitti sillä varmasti sitä, että tunsi meidän rakennushankkeemme jo varsin hyvin, mutta joka tapauksessa itselleni tuli sellainen omituinen pelonsekainen tyytyväisyyden tunne, että suunnitteluvaihe alkaa todellakin olla nyt loppusuoralla.

Tänään oli kunta käynyt merkkaamassa rakennusten paikat, ja äsken soitti kaivurimies ja kysyi, joko huomenna passaa tulla hommiin. Ei kai tässä muu auta kuin antaa mennä vaan, vaikkei ihan kaikkia suunnitelmia ole vielä saatukaan. Tekemällä se Reinolakin valmistuu eikä vain suunnittelemalla! Vai miten se Reinolan emännän motto menikään...