maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulutauko kantaa hedelmää

Matkustimme joulun pyhiksi Reinolan isännän sukulaisiin. Neljän päivän irtautuminen raksatouhuista teki todella hyvää. Isäntäkin näytti jo hetken niin hyvin levänneeltä, että uskalsin ehdottaa vaivaamaan jääneiden varastosiiven ikkunoiden nostamista. Aikaisemmassa postauksessa yritin perustella, mitä hyötyä matalalla olevista ikkunoista on, mutta nyt kun ikkunoita on muutaman kerran käynyt takapihalta päin katsomassa, ne ovat alkaneet ärsyttää. Sen kerran kun rakennetaan, niin rakennetaan sitten kunnolla.



Kipakan kelin mies sai ikkunoiden siirtämiseen. Akkuvehkeet meinasivat hyytyä heti alkuunsa, mutta niin vain ikkunat siirtyivät oikeille paikoilleen, Mahtavaa! Nyt on näkymä järveltä päin julkkareiden mukainen ja varastosiiven voi alkaa villoittaa. Lapset ovat tehneet luistinradan rantaan ja makkaraa on jemmassa, joten tervetuloa lämmittelemään, kun nuotio palaa.


tiistai 23. joulukuuta 2014

Adventtiaikaan 2014

Joulukuussa olen hetkittäin tippunut kärryiltä, missä vaiheessa raksalla mennään. Pimeät päivät ovat täyttyneet koulutyöstä ja lasten harrastuksiin liittyvistä iltamenoista. Vannoutuneena joulujuhlaihmisenä olin jälleen kerran mukana järjestämässä koulumme joulujuhlaa, eikä unettomilta öiltä vältytty tämänkään juhlan alla.


Alkukuun syntymäpäiviä emme onnistuneet juhlimaan sairastumisten vuoksi, mutta yhdeksänvuotiaan yökyläsynttärit sentään toteutuivat lukukauden päätöspäivänä, kun lähdin tyttöjen kanssa mummolaan evakkoon. Kolasin polun pihasaunalle, mutta saunomaan en enää jaksanut mennä, vaan kiipesin lasten kanssa yläkertaan nukkumaan.

Mummolan pihasaunan valaisin
Henkilökohtaisesti syksy on ollut rankka. Kun mies jäi elokuussa vuorotteluvapaalle rakentaakseen talon, minä palasin monen vuoden tauon jälkeen takaisin yläkoulun äidinkielen opettajan virkaa hoitamaan. Vastassa olivat uusi rehtori, uudet aineryhmän kollegat, oppikirjat ja oppilaat. Luulin tietäväni talon tavat vanhastaan, mutta niin vain on täytynyt hoksata monen asian muuttuneen pitkän poissaoloni aikana. (Käväisin kyllä välillä raskaushuuruissani palauttelemassa mieleen joitakin asioita, mutta mitään ei ollut tuntunut tarttuneen takkiin tuolta keikalta;-)

Joulukuun lapsi
Kuopuksemme aloitti päiväkotiin päästyään asiaan kuuluvan sairastelukierteen. V-käyrä kohosi alkusyksystä huomattaviin lukemiin, kun selvisi, ettei minulla ole mieheni vuorotteluvapaan takia oikeutta jäädä hoitamaan kotiin sairasta lasta. Sairaan lapsen hoitojärjestelyt ovat olleet kiva pikku lisähaaste mahdollisimman paljon itse rakentavan perheen arkeen. Lokakuussa lastenlääkäri määräsi kuopukselle astmalääkkeet ja marraskuussa korvalääkäri totesi liimakorvan. Pikkuneidin korvakierteen ja kahdeksan hengitystieinfektion jälkeen äiti on vähän väsynyt.

Rasvaa, tomusokeria, kaakaojauhetta ja kahvia


Onneksi meillä on kodinhoitajia omasta takaa. Koululaiset pitävät huolen koko perheen riittävästä energiansaannista leipomalla joskus herkkuja jos toisiakin.

Vanhalla rautapannulla saa sopivankokoisia lettuja.


Reinolan isännästäkin on tullut napattua pari kuvaa työn touhussa. Vai pitäisikö sanoa, että Reinolan emäntä on joskus ehtinyt piipahtamaan raksalla?


Joulukuun alussa innostuimme vielä pihan tekoon ennen talven tuloa. Rannalle tilattiin beach-hiekkaa ja pihalle mullat. Pihavaloille vedettiin sähköt ja kasteluvesille putket.



Ylimääräistä maata olikin vielä yllättävän paljon, yli 20 kuorma-autollista.



 Mullat levitettiin lumen alle painumaan. Keväällä sitten nurmikon istutukseen!


Tänään kohtasin raksalla käydessäni oudon valoilmiön. Auringonvalo osui ruokailuerkkerin seinään, johon piirtyi myös varjo rakennustelineistä.


Lapiohommista päästyään Reinolan isäntä on viihtynyt rakennustelineillä aamusta iltaan. Ensin hän nitoi tuuletusrakoihin ötökkäverkot. Sitten vuorossa olivat tuulenohjaimet.

Isoverin tuulenohjaimet asennettuna Reinolan pohjoispäätyyn
Autokatoksen kattoon Reinolan isäntä teki koolaukset kipsilevyjä varten. Muutaman kipsilevyn asennus ottikin sitten vähän enemmän aikaa. Pari päivää teutaroituaan isäntä taipui ajamaan kaupungin konevuokraamoon, sillä paikallisesta konevuokraamosta löytynyt levyhissi oli auttamattomasti liian lyhyt rimpula. Pitihän sillä kuitenkin ensin yrittää...

Kunnon levyhissillä työ sujuu myös yksinäiseltä rakentajalta.

Hirsitalon ulkovalaistus toteutuu pääasiassa vakioporausten varassa. Eräänä iltana kävimme suunnittelemassa valaistusta ihan vaan kaksistaan. Turhan paljon mainostettua laatuaikaa?

Köyhän miehen valaistussuunnittelua
Hirsitalon sähköistyksessä on paljon porattavaa. Jos aikaa on, poraukset kannattaa hoitaa itse.


Aatonaattona Reinolan isäntä sai valmiiksi tuvan villoituksen. Villat asennettiin hirsikehikon päällä olevaan runkorakenteeseen. Hirsien yläpuolet paneloidaan hirsien korkuisilla hirsipaneeleilla, ja Hongan hienojen hirsipaneelien avulla seinäpinnasta saadaan yhtenäinen.



Joulutauko taitaa olla paikallaan. Huomenna lähdemme käväisemään miehen kotipuolessa Pohjois-Karjalassa, mutta tuskinpa kovin monta yötä maltetaan lorvia sukulaisten nurkissa.


Tänä jouluna Reinola on vielä kylmillään, mutta jospa ensi jouluksi saamme lämmötkin taloon. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!