Tänään lähdin pojan kanssa tontille hiihtäen. Pujahdimme tulevan kotitien päästä metsikköön. Pikkuharjanteen takana kulkee kirkonkylän pururata, jota pitkin hiihdimme pienen pätkän. Lumiset polut kiinnostivat kuitenkin enemmän kuin ajamaton latu-ura. Minusta on mukavaa hiihtää metsässä. Vanhat pitopohja-Fischerini sopivat siihen tarkoitukseen vallan mainiosti.
Laskeuduimme jäälle vanhan leirikeskuksen saunan paikkeilta. En samalla muistanut kertoa pojalleni, että muuan pankkiryöstäjä poltti saunanraadon muutama vuosi sitten poliiseja harhauttaakseen. Kun virkavalta kaahasi Kylmäniemeen, kaveri kävi koputtamassa paikallisen Nordean takaoveen. Vai olisiko jopa soittanut ovikelloa?
Kun Kylmäniemen kaavoitusta alettiin suunnitella, kylän luontoaktivistit olivat huolissaan. Lähimetsä haluttiin suojella.
Kylmäniemi on tärkeä virkistysalue monelle kirkonkyläläiselle kuten
meillekin. Tonttien tultua myyntiin ymmärsin, että suurin osa taloista tullaan rakentamaan pellolle eikä kylän keuhkoihin.
Löysimme suksenpohjat sopivasti kastelevan kalamiesten kulkureitin takaisin kuivalle maalle. Reinolasta kantautuva nuotion haju lupaili jo pientä evästaukoa.
Vihdostaviimoin pääsin minäkin makkaranpaistoon! Olinhan tuosta jo toista viikkoa sitten haaveillut.
Talven iloja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti