sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Mihin hävisi marraskuu?

En ole ehtinyt piipahtamaan Reinolassa pitkiin aikoihin.  Pimeimpään vuodenaikaan esimerkiksi nukkuminen voittaa bloggaamisen mennen tullen! Jokunen päiväkirjamerkintä on kuitenkin hyvä saada talteen.


Isänpäivänä ihmeteltiin valuun jämähtänyttä muottia. Viimeiset muotinpalaset irtosivat lopulta porakoneen avulla, vaan sitten puhkesi lattialämmityskaapeli. Putkimies sai lisähommia.


Kuun puolivälissä juhlistin siskon synttäreitä käymällä tyttöporukalla Erinin keikalla. Siinä taisi olla tämän syksyn menot Reinolan emännältä. Iltamenot eivät innosta, kun muistaa, että aamulla on taas ainut aikuinen talossa.


Noin viikko takaperin iloittiin ikkunoiden ilmestymisestä. Konesaumattu peltikattokin oli päästy vihdoin viimeistelemään.


Ikkunat tuottivat monta yllätystä. Olimme halunneet päärakennukseen sisältäpäin katsottuna valkoiset ja ulkoapäin katsottuna tummanharmaat ikkunat; saunalle puolestaan tummanharmaat myös sisäpuolelta (löylyhuonetta lukuunottamatta). Ensimmäinen pettymys oli se, että saunalle oli tullut samalla tavoin kaksiväriset ikkunat kuin taloon.

Toinen ja huomattavasti suurempi pettymys oli kuitenkin se, ettei ulkokarmi ollut sisältäpäin katsottaessa valkoinen vaan tummanharmaa. Jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt nähdä yhdessä myyjän kanssa jokin Piklaksen "kaksivärinen" malli-ikkuna tai vähintäänkin kuva "kaksivärisen" ikkunan pokista, eikä varmistaa ikkunoiden väristystä puhelimessa. Saadaksemme nimittäin aivan oikeasti sisältäpäin katsottuna valkoiset ikkunanpokat meidän ei olisi tarvinnut pulittaa ikkunatehtaalle kuin 400 euron lisämaksu.


Tehdasasennettu sälekaihdin oli lipsahtanut ruokailuerkkerin yhteen ikkunaan, kun se oli tarkoitettu makkarisiiven samanlaiseen ikkunaan. Verhosuunnittelu menee vähän uusiksi.


Varastosiiven ikkunoiden asennuksessa päänvaivaa aiheutti piirustuksiin merkitty lattiankorko. Pystytysurakoitsija asensi ikkunat piirustusten mukaiseen korkoon, mutta silti ne tulivat yli kolmekymmentä senttiä liian alas. Varastosiiven lattia on suunniteltu matalammalle kuin talon lattia, mutta ikkunakorko oli merkitty hirsisen osan lattiakoron mukaan.

Liian matalalle tulleet ikkunat eivät meitä käytännössä haittaa, sillä onpahan järvinäköala varastostakin. Matalalla olevista ikkunoista päivänvalo lankeaa paremmin esimerkiksi työskentelytasolle, jos sellaisen ikkunan eteen laittaisi. Toivottavasti rakennustarkastaja ei keksi vaatia varastosiiven ikkunoita julkisivupiirustusten mukaisiksi.


Ilmeisesti asennuksessa kolmen kiinteän ikkunan pokaan oli tullut lommo, mutta vastaava mestari ja pystytysurakoitsija olivat sitä mieltä, etteivät lommot ole pahoja vaan urakoitsija voi oikaista pikkulommot käsipelillä. Katsotaan tulosta myöhemmin.


Sisäpuolen pintavaurioita saadaan vielä tovi jännittää. Ilmestyykö kosteudesta aiheutunutta pintahometta tai sinertyykö hirsi lämpöjä laittaessa? Jokunen pilkku on kyllä bongattu. Saadaanko likaantuneista kattotuoleista valuneet jäljet putsattua? Aivan Strömsön malliin kaikki ei mennyt, mutta luottavaisin mielin kuivumista edelleen seurataan. Pikkupakkaset ovat tervetulleet.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Hiihtämällä hyvä latu tulee

Syysloman jälkeen Reinolan isäntäväki on tehnyt pitkää päivää. Viime yönä isäntä oikaisi emännän viereen aamuyöllä puoli yhden jälkeen ja puoli kuuden jälkeen hän oli taas tuttuun tapaan häipynyt raksalle. Emäntä on puolestaan ollut melkoisen kiinni opetustyössään - se kun ei ole pelkästään tuntien pitämistä, kuten jotkut koulumaailmasta vieraantuneet saattavat erheellisesti luulla - vaan menneellä viikolla on ollut muun muassa ilo päästä pohtimaan tulevaa opetussuunnitelmaa koko kunnan opettajien sekä muutamien oppilaiden, kolmannen sektorin ja aktiivisten vanhempien kanssa.

Viime keskiviikkona, kun ops-iltapäivä oli aluillaan, ja jouduin opettamisen tms. sijaan istumaan tunnin paikoillaan, luulin hetken muuttuneeni sammakoksi. Kaiken tämän rakentamisen, kasvattamisen ja kaaoksen keskellä näin nimittäin itseni heijastettuna koulumme liikuntasalin valkokankaalle.


Tosiasiassa on kuitenkin niin, että kun työ ja "vapaa-aika" ovat molemmat tarpeeksi haasteellisia, sitä venyy melkoisiin suorituksiin. Tänä aamuna ennen töihin menoa, kun kävin lumipölläkässä viemässä miehelleni raksalle talvirenkailla varustetun auton, sain kuulla Reinolan isännän spontaanin avautumisen: Reinolan isäntä kertoi hymyssä suin, että edellisenä iltana vähän jälkeen yhdeksän oli meinannut usko loppua, mutta sitten hän oli keksinyt, miten hän saa homman valmiiksi ennen aamuseitsemää, ennen kuin lattianvalajat saapuvat. Jukupliuta, miten palkitsevaa tämä rakentaminen onkaan!

Nyt pieni kuvakooste menneiltä viikoilta:

Syysloman lopuksi ampaisimme vajaaksi vuorokaudeksi pikalomalle Tampereelle, johon kuului (tietysti) pari sisustusaiheista visiittiä: Vierailimme ensin Kangasalla Suomen Betonileimasimella tutustumassa paljain jaloin mikrosementtiin sekä muuten vain nestemäiseen tapettiin.


 
 



Olin bongannut mikrosementin maahantuojan jo taannoisilta Habitare-messuilta, mutta yrityksen maahantuoma nestemäinen kangastapetti vaikutti myös tosi ihqulta.


Hetken päähänpistosta varasimme huoneen edellisenä päivänä avatusta Solo Sokos Hotel Torni Tampereesta, eikä upouuden hotellin huone tuottanut pettymystä.





 Parasta olivat tietenkin näkymät 25. kerroksen Moro-baarista, jossa poikkesimme illallisen jälkeen. Reinolan emännän lisäksi kattoterassilla kävi aika vilpoisa tuuli.



Syysloman jälkeen iski väsy yhdelle jos toiselle raksaprojektimme jäsenelle. Auttaisiko valohoito? Ei tuntunut tehoavan ainakaan pienimpään.


Koulussa käynnistin kollegani kanssa blogi- ja kirjoittajakerhon. Jospa saisin fiksujen nuorten vinkeistä potkua myös oman blogini päivittämiseen. Ainakin tunsin piston sydämessäni:-)


Viime viikonloppuna sorruttiin taas lapsi- ja veljestyövoimaan. Poika oli näppärä pujottamaan johtoja sähköporauksiin ja "vastaava mestari" kävi tietysti tarkistamassa, miten työt raksalla sujuvat.

 
Mikä siellä oikein on edessä?


No hämähäkkihän se siellä jarrasi vastaan!


"Vastaava mestari" tarkastaa makkarisiiven lattiastyrokseja.


Ja Reinolan isäntä tekee työtä käskettyä.


Jossakin välissä raksakiireitä kiirehdimme Jaguarsien syysnäytökseen Jyväskylän Monnarille.





Koska olin niin täpinöissäni, en pystynyt valokuvaamaan heittoja ja stuntteja, mutta näytös oli nelivuotiaista Tähdistä aikuisten Eclipse-ryhmän esitykseen saakka aivan huikea! Tunnustettakoon, että pillahdin itkuun ensimmäisen ohjelmanumeron alussa, sillä Tähdet olivat niiin liikuttavia. Erityisen ylpeä olen eräästä Asterixin nostajasta!

Viikko sitten sunnuntaina velipoika ja isäukko olivat auttamassa, ja yllätyksekseni yksi setäkin oli käynyt likaamassa rukkasensa tiistain tohinoissa.


Reinolan Lvi-työt hoitaa Laatutyö Helama Oy, jonka työskentelyyn Reinolan isäntäväki on ollut tähän saakka palkkaamistaan yrityksistä kaikkein tyytyväisin. Homma hoituu pitemmittä puheitta ammattitaitoisesti ja ajallaan.


Tänä aamuna Betonilattiat Lyhty Oy kävi hoitamassa lattiavalun varsin sutjakkaasti, ja nyt sitten odotellaan, miltä lopputulos hetken kuivuttuaan näyttää ja tuntuu.



Hirsikehikon päätyyn on saatu pystytysurakoitsijan toimesta autokatos sekä varastosiipi, mutta vielä iltapäivällä uupui osa etulappeen aluskatteesta. Vielä ei ole järvi jäässä, joten kyllä se siitä. Tsemppiä!




Betonin kuivumista odotellessa suon kernaasti miehelleni pienen hengähdystauon pitkiksi venyneiden raksapäivien lomaan. On isänpäiväviikonloppu ja isä ja poika suuntaavat aamulla klo 7.00 Team LKP:n tilaamalla bussilla kohti Helsinkiä katsomaan Karjala-turnausta. Aikaiselta aamuherätykseltä ei vältytä huomisaamunakaan, mutta ainakin päivä ilman rakentamista on varmistettu!
 





Hyvää isänpäivää kaikille isille!