maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulutauko kantaa hedelmää

Matkustimme joulun pyhiksi Reinolan isännän sukulaisiin. Neljän päivän irtautuminen raksatouhuista teki todella hyvää. Isäntäkin näytti jo hetken niin hyvin levänneeltä, että uskalsin ehdottaa vaivaamaan jääneiden varastosiiven ikkunoiden nostamista. Aikaisemmassa postauksessa yritin perustella, mitä hyötyä matalalla olevista ikkunoista on, mutta nyt kun ikkunoita on muutaman kerran käynyt takapihalta päin katsomassa, ne ovat alkaneet ärsyttää. Sen kerran kun rakennetaan, niin rakennetaan sitten kunnolla.



Kipakan kelin mies sai ikkunoiden siirtämiseen. Akkuvehkeet meinasivat hyytyä heti alkuunsa, mutta niin vain ikkunat siirtyivät oikeille paikoilleen, Mahtavaa! Nyt on näkymä järveltä päin julkkareiden mukainen ja varastosiiven voi alkaa villoittaa. Lapset ovat tehneet luistinradan rantaan ja makkaraa on jemmassa, joten tervetuloa lämmittelemään, kun nuotio palaa.


tiistai 23. joulukuuta 2014

Adventtiaikaan 2014

Joulukuussa olen hetkittäin tippunut kärryiltä, missä vaiheessa raksalla mennään. Pimeät päivät ovat täyttyneet koulutyöstä ja lasten harrastuksiin liittyvistä iltamenoista. Vannoutuneena joulujuhlaihmisenä olin jälleen kerran mukana järjestämässä koulumme joulujuhlaa, eikä unettomilta öiltä vältytty tämänkään juhlan alla.


Alkukuun syntymäpäiviä emme onnistuneet juhlimaan sairastumisten vuoksi, mutta yhdeksänvuotiaan yökyläsynttärit sentään toteutuivat lukukauden päätöspäivänä, kun lähdin tyttöjen kanssa mummolaan evakkoon. Kolasin polun pihasaunalle, mutta saunomaan en enää jaksanut mennä, vaan kiipesin lasten kanssa yläkertaan nukkumaan.

Mummolan pihasaunan valaisin
Henkilökohtaisesti syksy on ollut rankka. Kun mies jäi elokuussa vuorotteluvapaalle rakentaakseen talon, minä palasin monen vuoden tauon jälkeen takaisin yläkoulun äidinkielen opettajan virkaa hoitamaan. Vastassa olivat uusi rehtori, uudet aineryhmän kollegat, oppikirjat ja oppilaat. Luulin tietäväni talon tavat vanhastaan, mutta niin vain on täytynyt hoksata monen asian muuttuneen pitkän poissaoloni aikana. (Käväisin kyllä välillä raskaushuuruissani palauttelemassa mieleen joitakin asioita, mutta mitään ei ollut tuntunut tarttuneen takkiin tuolta keikalta;-)

Joulukuun lapsi
Kuopuksemme aloitti päiväkotiin päästyään asiaan kuuluvan sairastelukierteen. V-käyrä kohosi alkusyksystä huomattaviin lukemiin, kun selvisi, ettei minulla ole mieheni vuorotteluvapaan takia oikeutta jäädä hoitamaan kotiin sairasta lasta. Sairaan lapsen hoitojärjestelyt ovat olleet kiva pikku lisähaaste mahdollisimman paljon itse rakentavan perheen arkeen. Lokakuussa lastenlääkäri määräsi kuopukselle astmalääkkeet ja marraskuussa korvalääkäri totesi liimakorvan. Pikkuneidin korvakierteen ja kahdeksan hengitystieinfektion jälkeen äiti on vähän väsynyt.

Rasvaa, tomusokeria, kaakaojauhetta ja kahvia


Onneksi meillä on kodinhoitajia omasta takaa. Koululaiset pitävät huolen koko perheen riittävästä energiansaannista leipomalla joskus herkkuja jos toisiakin.

Vanhalla rautapannulla saa sopivankokoisia lettuja.


Reinolan isännästäkin on tullut napattua pari kuvaa työn touhussa. Vai pitäisikö sanoa, että Reinolan emäntä on joskus ehtinyt piipahtamaan raksalla?


Joulukuun alussa innostuimme vielä pihan tekoon ennen talven tuloa. Rannalle tilattiin beach-hiekkaa ja pihalle mullat. Pihavaloille vedettiin sähköt ja kasteluvesille putket.



Ylimääräistä maata olikin vielä yllättävän paljon, yli 20 kuorma-autollista.



 Mullat levitettiin lumen alle painumaan. Keväällä sitten nurmikon istutukseen!


Tänään kohtasin raksalla käydessäni oudon valoilmiön. Auringonvalo osui ruokailuerkkerin seinään, johon piirtyi myös varjo rakennustelineistä.


Lapiohommista päästyään Reinolan isäntä on viihtynyt rakennustelineillä aamusta iltaan. Ensin hän nitoi tuuletusrakoihin ötökkäverkot. Sitten vuorossa olivat tuulenohjaimet.

Isoverin tuulenohjaimet asennettuna Reinolan pohjoispäätyyn
Autokatoksen kattoon Reinolan isäntä teki koolaukset kipsilevyjä varten. Muutaman kipsilevyn asennus ottikin sitten vähän enemmän aikaa. Pari päivää teutaroituaan isäntä taipui ajamaan kaupungin konevuokraamoon, sillä paikallisesta konevuokraamosta löytynyt levyhissi oli auttamattomasti liian lyhyt rimpula. Pitihän sillä kuitenkin ensin yrittää...

Kunnon levyhissillä työ sujuu myös yksinäiseltä rakentajalta.

Hirsitalon ulkovalaistus toteutuu pääasiassa vakioporausten varassa. Eräänä iltana kävimme suunnittelemassa valaistusta ihan vaan kaksistaan. Turhan paljon mainostettua laatuaikaa?

Köyhän miehen valaistussuunnittelua
Hirsitalon sähköistyksessä on paljon porattavaa. Jos aikaa on, poraukset kannattaa hoitaa itse.


Aatonaattona Reinolan isäntä sai valmiiksi tuvan villoituksen. Villat asennettiin hirsikehikon päällä olevaan runkorakenteeseen. Hirsien yläpuolet paneloidaan hirsien korkuisilla hirsipaneeleilla, ja Hongan hienojen hirsipaneelien avulla seinäpinnasta saadaan yhtenäinen.



Joulutauko taitaa olla paikallaan. Huomenna lähdemme käväisemään miehen kotipuolessa Pohjois-Karjalassa, mutta tuskinpa kovin monta yötä maltetaan lorvia sukulaisten nurkissa.


Tänä jouluna Reinola on vielä kylmillään, mutta jospa ensi jouluksi saamme lämmötkin taloon. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Mihin hävisi marraskuu?

En ole ehtinyt piipahtamaan Reinolassa pitkiin aikoihin.  Pimeimpään vuodenaikaan esimerkiksi nukkuminen voittaa bloggaamisen mennen tullen! Jokunen päiväkirjamerkintä on kuitenkin hyvä saada talteen.


Isänpäivänä ihmeteltiin valuun jämähtänyttä muottia. Viimeiset muotinpalaset irtosivat lopulta porakoneen avulla, vaan sitten puhkesi lattialämmityskaapeli. Putkimies sai lisähommia.


Kuun puolivälissä juhlistin siskon synttäreitä käymällä tyttöporukalla Erinin keikalla. Siinä taisi olla tämän syksyn menot Reinolan emännältä. Iltamenot eivät innosta, kun muistaa, että aamulla on taas ainut aikuinen talossa.


Noin viikko takaperin iloittiin ikkunoiden ilmestymisestä. Konesaumattu peltikattokin oli päästy vihdoin viimeistelemään.


Ikkunat tuottivat monta yllätystä. Olimme halunneet päärakennukseen sisältäpäin katsottuna valkoiset ja ulkoapäin katsottuna tummanharmaat ikkunat; saunalle puolestaan tummanharmaat myös sisäpuolelta (löylyhuonetta lukuunottamatta). Ensimmäinen pettymys oli se, että saunalle oli tullut samalla tavoin kaksiväriset ikkunat kuin taloon.

Toinen ja huomattavasti suurempi pettymys oli kuitenkin se, ettei ulkokarmi ollut sisältäpäin katsottaessa valkoinen vaan tummanharmaa. Jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt nähdä yhdessä myyjän kanssa jokin Piklaksen "kaksivärinen" malli-ikkuna tai vähintäänkin kuva "kaksivärisen" ikkunan pokista, eikä varmistaa ikkunoiden väristystä puhelimessa. Saadaksemme nimittäin aivan oikeasti sisältäpäin katsottuna valkoiset ikkunanpokat meidän ei olisi tarvinnut pulittaa ikkunatehtaalle kuin 400 euron lisämaksu.


Tehdasasennettu sälekaihdin oli lipsahtanut ruokailuerkkerin yhteen ikkunaan, kun se oli tarkoitettu makkarisiiven samanlaiseen ikkunaan. Verhosuunnittelu menee vähän uusiksi.


Varastosiiven ikkunoiden asennuksessa päänvaivaa aiheutti piirustuksiin merkitty lattiankorko. Pystytysurakoitsija asensi ikkunat piirustusten mukaiseen korkoon, mutta silti ne tulivat yli kolmekymmentä senttiä liian alas. Varastosiiven lattia on suunniteltu matalammalle kuin talon lattia, mutta ikkunakorko oli merkitty hirsisen osan lattiakoron mukaan.

Liian matalalle tulleet ikkunat eivät meitä käytännössä haittaa, sillä onpahan järvinäköala varastostakin. Matalalla olevista ikkunoista päivänvalo lankeaa paremmin esimerkiksi työskentelytasolle, jos sellaisen ikkunan eteen laittaisi. Toivottavasti rakennustarkastaja ei keksi vaatia varastosiiven ikkunoita julkisivupiirustusten mukaisiksi.


Ilmeisesti asennuksessa kolmen kiinteän ikkunan pokaan oli tullut lommo, mutta vastaava mestari ja pystytysurakoitsija olivat sitä mieltä, etteivät lommot ole pahoja vaan urakoitsija voi oikaista pikkulommot käsipelillä. Katsotaan tulosta myöhemmin.


Sisäpuolen pintavaurioita saadaan vielä tovi jännittää. Ilmestyykö kosteudesta aiheutunutta pintahometta tai sinertyykö hirsi lämpöjä laittaessa? Jokunen pilkku on kyllä bongattu. Saadaanko likaantuneista kattotuoleista valuneet jäljet putsattua? Aivan Strömsön malliin kaikki ei mennyt, mutta luottavaisin mielin kuivumista edelleen seurataan. Pikkupakkaset ovat tervetulleet.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Hiihtämällä hyvä latu tulee

Syysloman jälkeen Reinolan isäntäväki on tehnyt pitkää päivää. Viime yönä isäntä oikaisi emännän viereen aamuyöllä puoli yhden jälkeen ja puoli kuuden jälkeen hän oli taas tuttuun tapaan häipynyt raksalle. Emäntä on puolestaan ollut melkoisen kiinni opetustyössään - se kun ei ole pelkästään tuntien pitämistä, kuten jotkut koulumaailmasta vieraantuneet saattavat erheellisesti luulla - vaan menneellä viikolla on ollut muun muassa ilo päästä pohtimaan tulevaa opetussuunnitelmaa koko kunnan opettajien sekä muutamien oppilaiden, kolmannen sektorin ja aktiivisten vanhempien kanssa.

Viime keskiviikkona, kun ops-iltapäivä oli aluillaan, ja jouduin opettamisen tms. sijaan istumaan tunnin paikoillaan, luulin hetken muuttuneeni sammakoksi. Kaiken tämän rakentamisen, kasvattamisen ja kaaoksen keskellä näin nimittäin itseni heijastettuna koulumme liikuntasalin valkokankaalle.


Tosiasiassa on kuitenkin niin, että kun työ ja "vapaa-aika" ovat molemmat tarpeeksi haasteellisia, sitä venyy melkoisiin suorituksiin. Tänä aamuna ennen töihin menoa, kun kävin lumipölläkässä viemässä miehelleni raksalle talvirenkailla varustetun auton, sain kuulla Reinolan isännän spontaanin avautumisen: Reinolan isäntä kertoi hymyssä suin, että edellisenä iltana vähän jälkeen yhdeksän oli meinannut usko loppua, mutta sitten hän oli keksinyt, miten hän saa homman valmiiksi ennen aamuseitsemää, ennen kuin lattianvalajat saapuvat. Jukupliuta, miten palkitsevaa tämä rakentaminen onkaan!

Nyt pieni kuvakooste menneiltä viikoilta:

Syysloman lopuksi ampaisimme vajaaksi vuorokaudeksi pikalomalle Tampereelle, johon kuului (tietysti) pari sisustusaiheista visiittiä: Vierailimme ensin Kangasalla Suomen Betonileimasimella tutustumassa paljain jaloin mikrosementtiin sekä muuten vain nestemäiseen tapettiin.


 
 



Olin bongannut mikrosementin maahantuojan jo taannoisilta Habitare-messuilta, mutta yrityksen maahantuoma nestemäinen kangastapetti vaikutti myös tosi ihqulta.


Hetken päähänpistosta varasimme huoneen edellisenä päivänä avatusta Solo Sokos Hotel Torni Tampereesta, eikä upouuden hotellin huone tuottanut pettymystä.





 Parasta olivat tietenkin näkymät 25. kerroksen Moro-baarista, jossa poikkesimme illallisen jälkeen. Reinolan emännän lisäksi kattoterassilla kävi aika vilpoisa tuuli.



Syysloman jälkeen iski väsy yhdelle jos toiselle raksaprojektimme jäsenelle. Auttaisiko valohoito? Ei tuntunut tehoavan ainakaan pienimpään.


Koulussa käynnistin kollegani kanssa blogi- ja kirjoittajakerhon. Jospa saisin fiksujen nuorten vinkeistä potkua myös oman blogini päivittämiseen. Ainakin tunsin piston sydämessäni:-)


Viime viikonloppuna sorruttiin taas lapsi- ja veljestyövoimaan. Poika oli näppärä pujottamaan johtoja sähköporauksiin ja "vastaava mestari" kävi tietysti tarkistamassa, miten työt raksalla sujuvat.

 
Mikä siellä oikein on edessä?


No hämähäkkihän se siellä jarrasi vastaan!


"Vastaava mestari" tarkastaa makkarisiiven lattiastyrokseja.


Ja Reinolan isäntä tekee työtä käskettyä.


Jossakin välissä raksakiireitä kiirehdimme Jaguarsien syysnäytökseen Jyväskylän Monnarille.





Koska olin niin täpinöissäni, en pystynyt valokuvaamaan heittoja ja stuntteja, mutta näytös oli nelivuotiaista Tähdistä aikuisten Eclipse-ryhmän esitykseen saakka aivan huikea! Tunnustettakoon, että pillahdin itkuun ensimmäisen ohjelmanumeron alussa, sillä Tähdet olivat niiin liikuttavia. Erityisen ylpeä olen eräästä Asterixin nostajasta!

Viikko sitten sunnuntaina velipoika ja isäukko olivat auttamassa, ja yllätyksekseni yksi setäkin oli käynyt likaamassa rukkasensa tiistain tohinoissa.


Reinolan Lvi-työt hoitaa Laatutyö Helama Oy, jonka työskentelyyn Reinolan isäntäväki on ollut tähän saakka palkkaamistaan yrityksistä kaikkein tyytyväisin. Homma hoituu pitemmittä puheitta ammattitaitoisesti ja ajallaan.


Tänä aamuna Betonilattiat Lyhty Oy kävi hoitamassa lattiavalun varsin sutjakkaasti, ja nyt sitten odotellaan, miltä lopputulos hetken kuivuttuaan näyttää ja tuntuu.



Hirsikehikon päätyyn on saatu pystytysurakoitsijan toimesta autokatos sekä varastosiipi, mutta vielä iltapäivällä uupui osa etulappeen aluskatteesta. Vielä ei ole järvi jäässä, joten kyllä se siitä. Tsemppiä!




Betonin kuivumista odotellessa suon kernaasti miehelleni pienen hengähdystauon pitkiksi venyneiden raksapäivien lomaan. On isänpäiväviikonloppu ja isä ja poika suuntaavat aamulla klo 7.00 Team LKP:n tilaamalla bussilla kohti Helsinkiä katsomaan Karjala-turnausta. Aikaiselta aamuherätykseltä ei vältytä huomisaamunakaan, mutta ainakin päivä ilman rakentamista on varmistettu!
 





Hyvää isänpäivää kaikille isille!