maanantai 28. heinäkuuta 2014

Varoitus: Käynti asuntomessuilla saattaa johtaa pääpiirustusten muuttumiseen!

Enpä olisi arvannut, että käynti Jyväskylän asuntomessuilla saisi minut vielä säätämään Reinolan pohjapiirustusta. Olen rampannut asuntomessuilla monen monituiset kerrat, mutta nyt kun oman talon toteutusvaihe on vihdoinkin käsillä, tuntuu, että toisten talojen tutkimisesta saa huimasti uusia ideoita.

Ensimmäisen asuntomessupäivän kartta

Ensimmäisen kerran kävin Äijälänrannassa ystäväni Laura-Liisan kanssa, joka on mestari bongaamaan ideoita ja arvioimaan erilaisia ratkaisuja. Olin jo etukäteen päättänyt, että en tuhlaa energiaani kuvaamiseen vaan haen inspiraatiota esimerkiksi Reinolan valaistussuunnitteluun. Netti on pullollaan hienoja sisustuskuvia Jyväskylän asuntomessuilta, joten ainakaan yleiskuvia talojen sisustuksista ei tarvinnut ottaa. Upean kuvakattauksen Jyväskylän messukohteista tarjoaa esimerkiksi Mirka Johansson.

Toisella messukäynnillä mukaani pääsi Reinolan isäntä. Olin ruksannut punaisella asuntomessukohteet, joissa en halunnut käydä toista kertaa ja ympyröinyt puolestaan ne, joihin kannattaisi oman projektimme vuoksi palata. Voisi kuvitella, että messupäivästä saisi näin lyhyemmän, mutta iltakuuteen meni silläkin kerralla. Sain kuitenkin sitä, mitä siltä kerralta olin lähtenyt hakemaankin: vahvistusta Reinolan pohjapiirustuksen muutostarpeeseen.

Toisen asuntomessupäivän kartta

Muutokset, jotka kahden asuntomessuvierailun jälkeen teetin, koskevat kodinhoitohuonetta, vaatehuonetta ja pihasaunaa. Kun ensimmäisen messupäivän jälkeen aloin vääntää kodinhoitohuoneen kalustesuunnitelmaa, huomasin, että pitkä yläikkuna rajautui yläkaappien etureunaan asti. Jos siis haluaisin ikkunan vasemmanpuoleiselle seinälle korkeita kaappeja tai peräti liukuovet peittämään mankelin ym. tavaraa, pitkä ikkuna jäisi kaappien taakse. Ikkuna-aukko piti pienentää.

 Kulku kodinhoitohuoneeseen ja vaatehuoneeseen oli mietityttänyt kovasti jo luonnosteluvaiheessa. En vain millään osannut päättää, mille seinälle ovet tulisivat. Asuntomessuilla näin eräässä kivitalossa hienon walk through -tyyppisen vaatehuoneratkaisun. Vaikka ratkaisu ei ollut siirrettävissä taloomme, sen avulla kuitenkin keksin, miten Reinolan pohjassa kismittämään jäänyt kohta korjataan.

Khh:n ja vh:n suora yhteys

Suora kulkureitti kodinhoitohuoneesta vaatehuoneeseen on hyvä idea, sillä arki tuntuu välillä olevan yhtä pyykin kuskaamista. Siirettäessä kodinhoitohuoneen ovi vaatehuonetta vastapäätä khh:n ja työhuoneen seinä pidentyy, minkä seurauksena saan pitkän kirjahyllymme mahtumaan kokonaisena yhdelle seinälle. Ja mikä parasta: kodinhoitohuoneeseen saadaan vielä enemmän kaapeille tilaa! Makuuhuoneemme pieneni, mutta mottoni kuuluu, että makuuhuone on tarkoitettu ensisijaisesti nukkumista eikä (vaate)säilytystä varten.

Pihasaunan pesuhuoneen pohjasta oli jossakin vaiheessa suunnittelua tipahtanut käsienpesuallas pois. Ehdimme jo putkimiehenkin kanssa suunnitella altaan lisäämistä pesuhuoneen oven suuhun, mutta sitten keksin kokeilla pohjaan Kyröskosken pihasaunaamme toteuttamaamme ratkaisua. Hongan suunnittelupuolelta kuumiimpaan helleaikaan löytynyt suunnittelija Marko Lehtonen katsoi luonnokseni ja piirsi toisen suihkuista kulmaan.

Muutaman päivän pohdinnan jälkeen näen jo mielessäni pelkästään yhden näyttävän sadesuihkun keskellä peräseinää. Täytyy palata suihkujen lukumäärään siinä vaiheessa, kun alamme valita pihasaunan lvi-kalusteita. Seinäwc:n kotelointi voisi mahdollisesti jatkua pitkänä hyllynä koko seinän mitalta. Näin olisi pulloille ja purnukoille säilytystilakin valmiina. Ideaa voisi jalostaa Kalajoen loma-asuntomessuilla ottamani kuvan pohjalta.

Seinäwc:n kotelointi liittyy sulavasti allastasoon.

Löylyhuoneen lasiovi saadaan keskelle, kun sivulauteesta tehdään vähän kapeampi. Saunan kiukaan suojaetäisyydet on tarkistettu Harvia Legend 240 Duo-kiukaan asennusohjeista. Kiukaan tulipesän aukko asennetaan pukuhuoneen puolelle, kuten jo aiemminkin oli suunniteltu.

Harvia Legend 240 Duo. Kuva Harvia

Myös saunan ikkunoihin tehtiin muutos. Uusi suunnittelija ehdotti löylyhuoneen ikkunan nostamista 20 cm korkeammalle, koska hänen mukaan ikkuna olisi muuten niin alhaalla, että ylälauteella pitäisi kumartua katsoessaan ulos. Hän huomautti myös, ettei meillä ole löylyhuoneessa ollenkaan aukeavaa ikkunaa. Koska toivomani kurkistusikkuna talolle päin oli jäänyt aiemmin toteuttamatta, sanoin heti, että nyt sellainen sitten hyvin perustellusti lisätään.

Pesuhuoneen kalusteet sekä löylyhuoneen laudetus ja ikkunat mietittiin uusiksi.

Talolle päin tyhjänä ammottanut saunan seinä sai tuuletusikkunasta kaipaamansa pienen piristyksen, joten sen stailaamista ei tarvinne enää murehtia. Pihasaunan löylyissä on huomattavasti helpompi rentoutua, kun voi välillä kurkistaa talolle päin, onko kotona kaikki kunnossa.

Löylyhuoneeseen lisättiin tuuletusikkuna, josta näkee talolle päin.


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Talo sai jalat

Perjantaiaamuna 18.7.2014 Reinolaan tuotiin 19 kuutiota betonia. Näin ensikertalaiselta meinasi hellepäivänä usko loppua, saako yksi ammattimies + apupoika alias Reinolan isäntä tasoitettua betonin oikeaan korkoon ennen kuivumistaan, mutta anturat on nyt valettu. Talolla on jalat.

























tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tulisijapohdintoja

Säiden lämpiämisen kunniaksi innostuin pohtimaan Reinolan tulisijaa. Tämäkin asia olisi hoidettu jo pois päiväjärjestyksestä, jos olisimme päätyneet muuttovalmistaloon. Talotoimituksissa oli nimittäin aina joku valmiiksi mietitty elementtitakka tarjolla. Mutta kun pitikin alkaa suunnitella itse...

Edellisessä sähkölämmitteisessä omakotitalossamme oli tiilistä muurattu muhkea leivinuuni, olohuoneessa takka ja saunassa puukiuas. Ostaessamme talon tulisijat olivat punatiilipinnalla, mutta ensitöikseen mieheni pinnoitti ne antiikkilaastilla. Valkoinen maalipinta tuntui kirkastavan koko asunnon. Talossa ollut kattolämmitys reagoi nopeasti tulisijoista kohoavaan lämpöön, joten emme pitäneet sitä varaavan leivinuunin kanssa ollenkaan huonona sähkölämmitysmuotona.


Entisen kodin suosituin istumapaikka oli leivinuunin kupeessa.


Talvisaikaan lämmitimme leivinuunia suunnilleen joka kolmas päivä. Ilmaisia puita sai, kun ne vaan kävi Joensuun suunnalla tekemässä. Joku voisi ajatella, että hullunhommaa roudata puuta Pohjois-Karjalasta Keski-Suomeen, mutta samallahan nuo kulkivat kuomukärryssä, kun sukuloimassa käytiin.

Keskellä taloa sijaitseva leivinuuni lämmitti taloa todella hyvin, mutta käytimme sitä paljon myös ruuan valmistamiseen. Yksi talvi elettiin herroiksi, kun olimme saaneet appiukolta naudan pakkaseen. Sitä sitten kokkailtiin leivinuunissa läpi talven. Tai mikä parasta: mieshän ne liharuuat laittoi!


Tulisijan savut pössähtävät helposti sisälle lämmityskauden alussa.


Reinolan lämmitysmuodoksi on valittu maalämpö, joten samanlaiseen lämmitysralliin emme enää lähde. Haluaisimme kuitenkin valmistaa ruokaa edelleenkin puu-uunin lempeässä lämmössä, joten olisiko takka-lämpiöuunissa järkeä?

Tiilimuurattu tulisija lämmitti hyvin. Ulkonäöstä keksin kyllä heti vikaa: uuni halkeili ja röpelöistä pintaa oli vaikea pitää puhtaana. Joka syksy lämmityskauden alussa sai taiteilla, ettei uuni olisi tuprauttanut savuja sisälle. Kuvista näkee, että kyllä sitä nokea aina vähän tahtoi tuprahtaa. Uskonkin, että puskuun kaakeloitu pinta olisi puhtaanapidon kannalta kaikkein kätevin. Saumaa saisi olla mahdollisimman vähän.


Keskeisellä paikalla tulisija lämmittää taloa tehokkaasti.


Tulisijan vetämiseen saimme apua ilmanvaihtoremontin yhteydessä. Samalla kun asennutimme lämmön talteenoton, ilmanvaihtolaitteeseen saatiin takkakytkin. Reinolan lvi-suunnittelijamme ei ole merkinnyt tulisijan korvausilmaventtiiliä lvi-suunnitelmaan, sillä hänen mielestään takkatoimittajan tulee kertoa tarvittavasta korvausilmatarpeesta ja toteutus tehdään sitten tarpeen mukaan. Meikäläisestä lvi-suunnitelma on vajaa, sillä eiköhän jokainen nykyisten tiiviysvaatimusten mukaan rakennetun talon tulisija tarvitse korvaavaa paloilmaa. Talon pohjapiirustukseen oli joka tapauksessa merkattu jo valmiiksi kunnon kokoinen takka tai uuni.

Bongasin eräältä keskustelupalstalta kommentin hormin paikasta: Jos hormi muurataan tulisijan viereen, tulisija on myöhemmin tarvittaessa helposti vaihdettavissa. Varsinkin päältä lähtevä muurattu hormi tekee homman kinkkiseksi. Suvussa löytyy kyllä kokemusta myös tulisijan vaihtamisesta: mistä lie tiilistä tehty leivinuuni halkesi parin talven lämmittämisessä niin pahasti, että uuni oli purettava. Tilalle tullut vuolukiviuuni on kestänyt ainakin tähän päivään saakka. Sen kylkeen vain paloi jotain pahoja rasvajälkiä, joita ei ole saanut millään puhdistettua.


Reinolassa tulisija on suunniteltu sijoitettavaksi tuvan pitkälle seinälle.


Hormin paikasta olisi vielä hyvä kuulla ammattilaisen näkemys. Reinolassa tulisija tulee suoralle seinälle keskelle isoa tilaa. Muurattu hormi mahtuisi hyvin tulisijan ja keittiökaapiston väliinkin. Molemmat kylmälaitteet tulevat muuten kaapiston kauimmaiseen reunaan; toinen niistä ei tule tulisijan viereen, vaikka kuvasta voisi näin päätellä.

Kalajoen loma-asuntomessuilla esitellyssä Honkarakenteen näyttelykohteessa oli Tikkurilan Aitokivi-tuotteella pinnoitettu takka. Vakioväreihin kuuluva Musta Gabro Y498 olisi siinä mielessä hyvä väri, että siinä ei muuten nokitupraukset näkyisi. Villa Merenguessa takkaseinä stemmasi hyvin yhteen tummien ikkunanpokien kanssa. Me olemme valinneet ikkunoiden sisäpuolen väriksi valkoisen ja keittiön kivitasot ovat harmaanruskeat, joten musta tulisija ei vain sovi yhtälöön.


Takkaseinämä on pinnoitettu Tikkurilan Aitokiven sävyllä Musta Gabro Y498.


Olisi mukava kuulla käytännön kokemuksia tulisijan pinnoitteista sekä erityisesti minulle aivan vieraasta takka-lämpiöuunista. Onko kenelläkään sellaista?

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kotiunelmia läheltä ja kaukaa

Unelmani on päästä kiertelemään yksin seuraaville asuntomessuille.

Kodit ovat kiinnostaneet minua pikkutytöstä asti. Ensimmäinen perheeni ostama omakotitalo sijaitsi Kaamasjoen töyräällä Pohjois-Inarissa. Jännittävimpiä paikkoja tuossa tummanruskeaksi petsatussa poromiestalossa olivat pannuhuone, kellari ja takahuone, jossa oli äidin kangaspuut. Olin kova kävelemään unissani, ja kerrankin isäni löysi minut keskellä yötä lämpimästä pannuhuoneesta kuivumassa olevia villasukkia rutistelemasta.

Muutaman vuoden päästä jouduimme muuttamaan etelään isän työn perässä. Muutto Lapista oli raastava. Neljä lasta ja lapinkoira ulvoivat autossa suoraa huutoa, kun ohitimme tienristeykseen huiskuttamaan tulleen naapurintytön. Olin tuolloin kymmenen ja juurtunut pohjoiseen.

Isä oli ostanut perheellemme uuden kodin Keiteleen Tossavanlahdesta. Ennen saapumistamme hän oli teettänyt entisen maatilan päärakennuksessa remontin. Minulle oli luvattu oma huone, jossa olisi vaaleansininen tapetti. Kun näin huoneeni seinät, ilahduin ikihyviksi. Vaaleansinisellä taivaalla oli kumpupilviä ja niiden välissä liiteli valkoisia lokkeja. Näkymä huoneeni ikkunasta oli runollisen kaunis: auringon haalistama hirsisauna nökötti metsän laidassa ja oikealla lainehti ohrapelto. Olin tullut jälleen kotiin.


Unelmanäkymä Hotelli Rantakallan huoneiston parvekkeelta

Muutto toisensa jälkeen opin näkemään kaunista uudessa ja tuntemattomassa. Opin, että vieraasta asunnosta saadaan koti sisustamalla. Opin, että pienenkin tytön kotiunelmia kannattaa toteuttaa. Olen muuttanut elämäni aikana kaksikymmentäyksi kertaa. Se on aika paljon tällaiselle tunteelliselle ihmiselle! Minusta on alkanut tuntua, että sopeutuminen uuteen käy vanhetessa yhä vaikeammaksi. Onneksi uusi tuleva koti on ihan tässä lähellä.
 
Mistä sinä unelmoit?