torstai 24. huhtikuuta 2014

Rantakaislikko pois!

Pääsiäisen pyhinä tontille oli ilmestynyt kaivinkone. Tiistaina lähdin vaunuilemaan Kylmäniemeen, jossa hääri peräti kolme kaivinkonetta yhtäaikaa. Aah, mitä murinaa! Rannalta tapasin apupoika Anteron alias herra Revonkorven katselemassa rannalta kaihoisasti, kuinka mestari Partti kauhoi lällykasoja pohjasta. Siinä sai rantakaislikko pohjamutineen kyytiä!


Vesi on nyt todella matalalla, joten päätimme tilata kaivurin kokeilemaan pohjan kantavuutta. Aikaisemminhan meillä oli tarkoituksena ruopata ranta jään päältä. Onneksemme Reinolan rannan pohja osoittautui kovaksi, ja kaivuri pääsi kaapiman juurikasvustoa helposti suunnittelemamme viidenkymmenen metrin päähän saakka.


Ranta jätettäneen aika matalaksi, joten pitkälle saan keväisin kahlata, ennen kuin napa kastuu. Lasten turvallisuus kuitenkin ennen kaikkea!


Moskat läjitettiin rantapenkereen hunttiin. Kuvassa ne eivät ole vielä määränpäässään. Toiveissa olisi, että pohjoispuolen naapuritontti menisi nyt kaupaksi ja sielläkin tontinrakennustyöt aloitettaisiin"pihan perältä". Kun nimittäin löysältä lehmänsonnalta muistuttavaa rantalillinkiä nostelee, se leviää samalla osittain veteen ja kulkeutuu taas sitten rajoista piittaamatta ympäriinsä. Selvää on, että meidän ei kannattaisi laittaa kangasta ja hiekkaa, ennen kuin naapurien rannat siistitään. Harmi, ettei Laukaan seurakunta siistinyt kauppaamiensa rantatonttien rantoja viime kesänä, vaikka vielä keväällä tarjoustenjättövaiheessa niin lupaili. Laukaan kunnalta päättyi juuri Laajalahden tonttien hakuaika ja kunta kaivaa parhaillaan tonttien rantoja fiksumpaan kuntoon; onni ja säästö heidän tontinostajilleen.


Itse tontilla ei ole vielä kauhaa isketty maahan, sillä "muutama" suunnitelma on vielä vaiheessa saatika tilattukaan. Miehen työreissut ja omat harrastukseni ovat hidastaneet suunnitteluprosessia melkoisesti. Onneksi oma harrastukseni on sellainen, että edes muiden raksaprojektit edistyvät;-)


Eilen kone oli lähtenyt ja jättänyt jälkeensä kasvillisuudesta siivotun kaistaleen. Vesi sameni joksikin aikaa ja liito-oravan reitiltä katkesi oksa tai pari, mutta ei tässä varmasti mitään luonnonkatastrofia aiheuteta. Ehkä ne hauet pysyvät kuitenkin hetken vähän kauempana.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Honka-rakentajiksi


Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme viime viikonloppuna, että tilaamme hirsitalopakettimme Honkarakenteelta. Hirsitalotoimittajan valinta ei ollut helppoa. Loppuvaiheessa meillä oli kolme melko samanhintaista, mutta esimerkiksi nurkkaratkaisuiltaan erilaista pakettia vertailussa. Kun mies naputteli hintoja excel-taulukkoon, minä listasin paperille eri tuotteiden plussia ja miinuksia. Sitten taas soiteltiin, kirjoiteltiin ja keskusteltiin eri vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista. Honkarakenteen nurkkaratkaisu ei ole sellainen, mistä suunnitteluvaiheen alussa innostuimme, mutta kun tieto lisääntyi, muutkin asiat alkoivat painaa vaakakupissa. Ratkaiseviksi tekijöiksi nousivat tiiveys, hirsiprofiili sekä brändi.


Vertailu ja päätöksen tekeminen ajoittuivat samaan aikaan talokauppojen ja muuttohässäkän kanssa, ja välillä minulla ja miehelläni oli kummallakin ihan omat suuret projektinsa: Kun minä yritin pakata entisen 248 neliömetrisen kodin irtaimiston banaanilaatikoihin, mieheni etsi tarjoustulostuksistaan sitä oikeaa. Hengissä kuitenkin selvittiin eikä riitaakaan keritty saada aikaiseksi. Sukulaisteni avulla saimme tungettua itsemme tavaroineen 90 neliön rivarikämppään, ja ne mitä ei saatu mahtumaan vuokra-asuntoon, varastoitiin mummolaan tai myytiin tori.fi:ssä. Pienimmäisen sydämestä löytyi vielä kesken muuttotohinan sivuääni, mutta nyt sekin on selvillä, että taaperon sydämen rakenne on kunnossa.


Jos jonkun neuvon voin kilpailutuksesta hirsitalon rakentamista suunnittelevalle antaa, sanon, että älä pyydä tarjousta monelta. Tämä neuvo on tietysti monen mielestä ihan hölmö, sillä kaikkihan ovat kuulleet ohjeen: "Kilpailuta, kilpailuta!!" Kannattaa kuitenkin rajata vaihtoehdot heti alkuunsa esimerkiksi kolmeen joko järjellä tai vaikka fiilispohjalta, sillä selvitettävää myyjien kanssa riittää melkein maailman tappiin asti. Me jouduimme tarjoustensaantivaiheessa melkoiseen pyöritykseen, ja läheltä piti, ettei saatu pari kilpailevan hirsitalotoimittajan myyntipäällikköä yhtä aikaa muuttotalkoisiin.


Parit perintöprinsessoiksi jääneiltä tulleet kommentit kieltämättä ärsyttivät. Kauppaa ei synny kenenkään kanssa, ennen kuin lopputuotos on riittävän hyvin esitelty saatika ymmärretty, ja sekin on selviö, ettei jokainen tarjous johda kauppaan. Loppujen lopuksi vain minä ja mieheni tiedämme, ketkä meitä ovat auttaneet kuinkakin paljon ja mitä kukakin on hyväksemme tehnyt.


Tänä aamuna ajoimme pääsiäisen viettoon Pohjois-Karjalaan mieheni vanhalle kotitilalle. Kuvat ovat hänen syntymäkodistaan, joka on huokaillut tyhjillään navetan nurkalla jo nelisenkymmentä vuotta. Vaikka sokkeli kaatuu alta, hirsikehikko senkun pysyy kasassa. Sitkeää tavaraa!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Tyylivarkaissa



Oli synkkä ja myrskyisä yö. Ei.. äh, otetaanpas aloitus uusiksi. Oli nimittäin aivan mielettömän aurinkoinen huhtikuun iltapäivä, kun lähdin sisustusasiakkaitteni kanssa tyylivarkaisiin. Männikkömetsät ja rantojen raidat vain vilahtivat näkökentän syrjässä, kun kurvailimme soratien päähän jossakin päin kaunista Keski-Suomea.


 Reinolan yläpuoliseen rinteeseen rakentava isäntä oli järjestänyt meille vierailun taloon, jossa on käytetty paljon puuta pintamateriaalina. Tarkoituksena oli nähdä puusisustamista parhaalla mahdollisella tavalla eli oikeassa kodissa pysyvästi paikalleen asennettuna. Takapenkillä istui varsin innokas sisustussuunnittelija, sillä nyt oli kerrankin tilaisuus havainnollistaa sisustuspaneelivaihtoehtoja pienen mallipalan sijaan isoilta pinnoilta.


Kun asiakkaani tutkivat alkuun tarkemmin leveää ulkoverhouspaneelia, en voinut vastustaa kiusausta käydä katsomassa taloa kauempaa. Komea pytinki rannasta päin katsoen!


Sisään astuessani huomioni kiinnittyi (vahingossa!) ensimmäisenä tummaan kiiltävään laattalattiaan, joka oli laatoitettu rohkeasti vinoon. Olohuoneessa erilaisten mutta kuitenkin hienosti yhteen sopivien sisustuspaneelien maailma avautui ympärilläni moneen eri suuntaan.



Esimerkiksi olohuoneen katossa on harmaaseen sävytettyä Railo-sisustuspaneelia. Alapuolen kuvassa rimamainen paneeli näyttää vallan eläväiseltä, mutta luonnossa todella hyvältä.


Sama sisustuspaneeli jatkui alas keittiön yhdellä seinällä, josta tässä lähikuva:


Käytävässä rimamaisen Railo-paneelin kaverina näkyy seinissä valkoinen Ristomatti Ratian suunnittelema Vire, jonka olen aiemmin bongannut esimerkiksi mustana tulevien asuntomessujen kohteesta Honka Harmonia. Kuvasta näkyy, että kattopaneloinnin reunoille on jätetty aukot lednauhavalaistukselle, joka pääsee heijastumaan suoraan kiiltävään lattiapintaan. Rehellisesti sanottuna epäsuorasti toteutettuna valaistus olisi kyllä onnistuneempi, mutta asennushan voi toki olla vielä vähän vaiheessa, koska talo ei ollut vielä virallisesti valmiskaan.


Sen sijaan tässä huoneessa ahkeroinutta asennusmiestä ei voi muuta kuin kumartaa, sillä tällä kertaa kalanruotokuvio on päätynyt seinälle! Jos kalanruotokuvioinen lattia on ollut muotia etenkin lahden takana jo jonkin aikaa, mitäs sanotte tästä haasteesta?  


Helmiäisenharmaa Usva-sisustuspaneeli on tällä hetkellä hyvin suosittu Siparilan tuote. Pintakäsittely tekee lievästi kohopintaisesta paneelista elävän. Väri elää valaistuksen voimakkuuden mukaan. Katossa näkyy Kiille-paneelia, jonka pinta kiiltää hillitysti. Pintakäsittelyllä on saatu aikaan tavanomaista maalipintaa kestävämpi pinta.  


Olen nähnyt helmiäisenharmaata sisustuspaneelia aiemmin esimerkiksi saunassa ja saunan pukuhuoneessa, mutta Usva sopi kyllä hienosti niin makkariin kuin vessanseinäänkin.


Harmaa Aito-sisustuslevy muistuttaa kovasti hirsipaneelia, mutta on ympäripontattu. Ympäriponttauksella varmistetaan siistit jatkoskohdat. Jos tykkää hirsipaneelista, mutta haluaa  astetta kehitetymmän tuotteen, tätä sopii kokeilla. 


Kuultava hiekan sävy arkiolohuoneen Struktuuri-seinäpaneeleissa toi nimensä mukaisesti mieleen rantahietikon sekä kaislikon talviasussaan. Ja jos kaurapuurostakin tykkää, niin mikä ettei?



Kohteliaisuudesta talon asukkaita kohtaan pyrin napsimaan kuvia, joissa ei hirveästi näkyisi vastikään asumiskuntoon saadun kodin sisustusta, mutta jotain asiaankuulumatontahan näihin amatööriotoksiin aina lipsahtaa, esimerkiksi seinästä roikkuva johdonpätkä ja Espanjasta tilattuja valaisimia odottavat rasiat:-) Olkoot kuvani inhimillisiä muistoja ennen lopullisen sisustuksen valmistumista. 
  
Seinien leveä Struktuuri-paneeli ja kapea Vire toimivat todella hyvin yhteen. Katon kautta tunnelmaa luo Railo. Kiitos talon asukkaille varsin vakuuttavasta visiitistä. Tämän vierailun ansiosta olen entistä vakuuttuneempi suomalaisesta puusta tyylikkäänä sisustusmateriaalina:-)









torstai 10. huhtikuuta 2014

Sisustusidea rakennusmessuilta: savea pintaan!

lounge4s

Pidätkö laastimaisista pinnoista? Betonista? Savesta? Pinnoista, joissa on tuntua? Hirsitalorakentajana minua kiinnostavat materiaalit, jotka ovat sekä myrkyttömiä että luonnollisen kauniita. Modernia hirsitaloa rakentaessani haluan kuitenkin käyttää muitakin pintamateriaaleja kuin pelkkää puuta. Olin todella innoissani, kun mieheni kertoi minulle törmänneensä Jyväskylän raksamessuilla Villeco Oy:n messuosastoon, jossa oli esillä saviseiniä. Olimme joululomalla lukeneet saviseinästä Kari Ojalan kirjasta Talo ilman hometta, josta bloggasin aiemmin täällä. Ojalan hirsirakentajakertomusta lukiessa ei tullut mieleen rakentaa saviseiniä Reinolaan, mutta kun savilaastin edustaja löytyi yhtäkkiä naapurikaupungista, materiaaliin oli tietenkin perehdyttävä lisää.



Savi on luonnonmukainen rakennusmateriaali. Luonnehdinta ei kuulosta pahalta, mutta mitä luonnonmukaisilla materiaaleilla oikein tarkoitetaan? Ensinnäkin luonnonmukaiset rakennusmateriaalit ovat hengittäviä ja myrkyttömiä materiaaleja. Ne pystyvät säätelemään sisäilman suhteellista kosteutta. Jos esimerkiksi pinnoitat savilaastilla kodinhoitohuoneen seinän, pyykit kuivuvat huoneessa nopeammin, koska savi imee itseensä kosteutta. Savipintaa ei kuitenkaan pidä asentaa kohtaan, jossa vesi roiskuu, sillä kunnolla kastuessaan savi alkaa valua. Kuvittele mielessäsi saviselle pihamaalle kumpparinkannalla vetämäsi  kevätpuro, jonka virtaukseen maaperästä irtoava savi liukenee.


Luonnonmukaisten rakennusmateriaalien käyttäminen rakentamisessa kuormittaa vähiten ympäristöä. Siten niiden käyttäminen antaa mahdollisuuden rakentaa kestävällä tavalla säilyttäen tuleville sukupolville yhtäläiset mahdollisuudet. Jos sisälläsi asuu pieni ekoisti, pintamateriaaleja pohtiessasi kannattaa muistaa savi.


Sävyjä Clayworks savirappauslaasteihin on saatavilla 27. Sävy Stone vastaa mielestäni eniten betonia, mutta miksi käyttäisin savea enkä betonia tai saneerauslaastia? Savilaasti antaa enemmän anteeksi: jos pinnoitus ei onnistu ensimmäisellä kerralla, voin suihkuttaa pinnan suihkepullolla uudelleen työstettäväksi ja yrittää uudelleen. Savea käytetään pintamateriaalina usein esimerkiksi museoissa, joissa naulanreijät pitää saada vähän väliä korjatuiksi.


Tietoa tähän blogikirjoitukseen sain Villeco Oy:n nettisivuilta sekä Jyväskylän Rakentaminen ja Talotekniikka 2014 -messuilla pidetystä yleisöluennosta Luonnonmukaiset rakennusmateriaalit. Lisää kuvamateriaalia löydät esimerkiksi täältä.