sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ruoppausilmoituksen täyttö


Alkuviikosta kirjoitin selvitelleeni rannan ruoppausasiaa. Valtakunnalliset ohjeet ruoppaukseen löytyvät ympäristöhallinnon verkkopalvelusta. Samoilta sivuilta saa tulostettua esimerkiksi ruoppausilmoituksen. Pääsääntö on, että jos ruoppausmassa jää alle 500 kuution, toimenpiteestä riittää ilmoittaminen ELY-keskukselle ja vesialueen omistajalle. Tämä menettelytapa onnistuu meidän urakassamme.

Tiistai-iltana tapasimme tontilla kaivinkoneurakoitsija Ilkka Uusitalon. Uusitalo on ollut rannanlaittohommissa muun muassa Laukaan asuntomessualueella, joten hän tuntee lähialueen rantarakenteen. Rautakaupasta olimme kuulleet, että Uusitalolla olisi ruoppauslaitteet, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Koska meidän rannan laitossa ei ole tarkoituksena kaivaa syvää kuoppaa saati veneuomaa, vaan syventää tuleva uimapaikkamme maltillisesti nykyisten pinnanmuotojen mukaan ja ennen kaikkea poistaa vesikasvillisuus juurineen, hommaan riittää normaali kaivinkone.



Ruoppaus tulee ajoittaa virkistyskäyttökauden ulkopuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa myöhäistä syksyä, talvea tai varhaista kevättä. Kun juttelimme asiasta Uusitalon kanssa, meillä vahvistui ajatus, että suorittaisimme työn talvella jäitten päältä. Emme tiedä rantamme pohjan kantavuutta, mutta kun kesällä yritimme kahlata kaislikossa, upottava moska sai kääntymään pian takaisin.

Eilen mies lainasi naapurin veneen ja kävi souturetkellä mittaamassa rannan syvyyksiä. Tiheä kaislikko esti veneellä rantautumisen, joten mittanauha oli pitänyt käydä kiinnittämässä rantapajuun kahlaamalla. Mittatikkuna toimi isännän suksisauva. Tässä mittaustuloksia:

9,5 m - 35 cm
11 m - 36 cm
15 m - 45 cm
20 m - 50 cm
25 m - 60 cm
30 m - 65 cm
35 m - 75 cm
40 m - 88 cm
45 m - 100 cm
50 m - n. 120 - 140 cm (Tässä vaiheessa mittaustulokset muuttuvat epämääräisiksi, koska vene ei enää tahtonut pysyä linjassa ja läpimärän mittamiehen näpit olivat kohmettuneet.)
n. 55 - 60 m - noin 200 cm


Ajatuksena on, että järven jäädyttyä kaivinkone pääsee jäätä pitkin kaislikon reunaan eli noin 50 metrin päähän rannasta ja poistaa kaislojen juuret. Pohja-ainesta poistetaan noin 40-50 cm:n syvyisesti - kuitenkin siten, että ranta syvenisi tasaisesti. Ruopattavan väylän leveys on noin 25 metriä. Tämä tarkoittaa sitä, että ruopattava massamäärä jää alle 500 kuution.

Ruoppausmassa nostetaan talvella tontille kuivumaan ja kalkitsemisen jälkeen sitä voi käyttää pihan rakentamiseen. Parhaassa tapauksessa säästymme myöhemmin muutaman multakuorman ostolta. Läjityspaikaksi ilmoitamme tonttimme, mutta mikäli kaikkea ei pihan laitossa saada kulumaan, ylimääräiset ajetaan pois.

Ruoppauksen jälkeen ranta toivottavasti ehtii vielä jäätyä, jotta jään päälle päästään levittämään viira ja hiekka. Kun ranta kunnostetaan talvella, sitä pääsee käyttämään jo ensi kesänä.   

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Herra Reinolan metsästys

Ostimme tontin elokuussa Laukaan seurakunnalta. Kaupantekotilaisuudessa kysyin seurakunnan talousjohtajalta, mistä tila oli saanut nimen Reinola. Talousjohtaja kertoi, että tontit oli nimetty Laukaan seurakunnan kirkkoherrojen mukaan. Nimet oli keksitty seurakuntatalon ruokasalin seinältä. Kuvittelin heti mielessäni rivin liperikaulaisia herroja tuijottamassa minua vakavasti seinältä alaviistoon. Nimeämisperuste tuntui sopivalta. 

Viikonloppuna kävin vaunuilemassa tontilla molempina aamuina.


Oli kirkas lauantaiaamupäivä, kun esikoinen lupautui äidin lenkkiseuraksi.


Joku oli tehnyt polun rantaan. Jäljet olivat niin suuret, että lapsen täytyi oikein loikkia jalat harallaan yltääkseen saappaanpainaumalta toiselle.


Rantapenkereellä jäljet yhtäkkiä loppuivat. Rannan puut olivat suojanneet maata lumisateelta sen verran, ettei jälkiä enää erottanut.


Olisikohan herra Reinola käynyt tontilla?

Sunnuntaiaamuna sain houkuteltua miehen ja pojan mukaan.

 
Jälleen kerran suuntasimme tutkimaan rantapusikkoa.
 
 
Poika oli varustautunut kypärällä ja aurinkolaseilla.
 
 
 
Löysimme pojan kanssa pienen luolan, jonka tyhjensimme lehdistä. Herra Reinolaa ei kuitenkaan löytynyt.
 
 
Oli löydettävä uusi johtolanka.
 
 
Ennen lähtöämme bongasin rantatöyräältä Reinolan tulevan isännän järvelle tähystämässä.
 
Tänä aamuna panin lämpövuoratut Nokian Hait jalkaan ja lähdin kyntämään loskaa lastenvaunuilla kohti seurakuntataloa. Oli päättänyt ikuistaa herra Reinolan kuvan kamerallani. Päivä oli otollinen seurakuntatalovierailulle, sillä tiesin perhekerhon kokoontuvan siellä keskiviikkoaamuisin. Pääsin sisään nuorisotilojen ulko-ovesta. Kerhotilassa kuului olevan muskarihetki meneillään, mutta minä hipsin villasukkasillani portaikosta yläkertaan etsiäkseni herra Reinolan.
 
Pari äitiä oli ruokasalissa aamupalalla. Pyörittyäni hetken salissa pipo päässä muhkurainen marketin muovikassi kädessäni kysyin, olivatko äidit nähneet talolla kirkkoherrojen kuvia. He eivät olleet, mutta toinen heistä otti asian hoitaakseen ja meni kysymään keittiöön emännältä.
 
Sillä aikaa äkkäsin salin seinältä kuparilaatan, johon oli kaiverrettu kirkkoherrojen nimet virkakausineen. Ei löytynyt Reinolaa, mutta Reino kylläkin. Kun huomasin listalta vielä Yrjönkin, tajusin, että herra Reinola sekä naapuritontin herra Yrjölä olivat olleet vain erinomaisen päättelykykyni tuotoksia. 
 
Emäntä vahvisti asian: herra Reinolaa ei ole olemassakaan. Häkellyksissäni en kehdannut ottaa kameralaukkua esiin muovikassista, jotta nimilaatta olisi tullut tänne ikuistettua. Kaiken kukkuraksi emäntä kertoi, että Reinohan elää vielä. Täytyy kutsua päiväkahville, kunhan saadaan talo valmiiksi.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kuutamourakointia



Viikonlopusta lähtien on ollut upea kuutamo. Toissailtana huomasin ruokaa valmistellessamme kuun nousevan. Siltä seisomalta päätin lähteä käymään tontilla napatakseni muutaman kuvan rannasta. Tonttimme sijaitsee noin kilometrin päässä nykyisestä kodistamme, joten autolla hurautin sinne parissa minuutissa.


 
 Mies on raivannut tontin keskivaiheilta rantapusikkoa, mutta yhtään haapaa ei ole vielä kaadettu. Emme halua haapojen rupeavan työntämään juurivesoa. Kaulaaminen tappaisi haavat ajan kanssa niin, ettei juurivesakkoa syntyisi, mutta koska kaivinkone tulee tontille kuitenkin jossakin vaiheessa, sen saattelemana ne lähtevät ehkä varmimmin.

 
Soitin aamulla kunnan ympäristöneuvojalle, vesiosuuskunnan yhteyshenkilölle ja kaivinkoneurakoitsijalle rannan ruoppausaikeista. Tänä iltana kaivinkoneurakoitsija tulee käymään, ja pääsemme kuulemaan mahdollisen rannanmuokkaajan näkemystä rannan laitosta. Otsikko ei viittaa ruoppaustyön teettämistapaan vaan ylipäätään koko suunnitteluprosessiin. Yhteiset keskustelut käydään aina päivän päätteeksi.
 
 
 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pesänrakennusvietti

 
Mikä kumma saa ihmisen ryhtymään rakennusprojektiin? Meidän perheessä yksi syy löytyy isin sylistä. Ei ole tavatonta, että lapsi saa vanhemmat varustautumaan (lue: varustelemaan). Joku ryntää lastentarvikeliikkeeseen ostamaan kaikki mahdolliset vauvan hoitoon suunnitellut hilavitkuttimet, toinen vaihtaa urheiluauton farmariin. Kolmas innostuu kirpparien aarteista. On ihanaa hankkia vauvatavaroita.

Kun meihin iski ensimmäisen kerran vauvakuume, aloimme etsiä isompaa asuntoa. Uusi isompi koti löytyi helposti, lasten saaminen olikin sitten eri juttu.

Nyt meitä on viisi: mies, vaimo, kaksi koululaista ja yksi imeväinen. Kolme makuuhuonetta ei tunnu riittävän tilaan tottuneelle äidille, joka haluaa kaikelle paikkansa. Liinavaatekaappi pursuu vauvanvaatteita, mies nukkuu pojan alasängyssä. Töihinkin pitäisi joskus palata, mutta missä ne kokeet ja kirjoitelmat sitten korjataan, kun ruokapöytä on muuttunut "minä syön itse"-taaperon miinoituskentäksi.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Tonttikaupat

Siitä taitaa olla seitsemän vuotta aikaa, kun päätimme palata jommankumman kotiseudulle ja rakentaa talon. Kuusi vuotta sitten muutto Keski-Suomeen mahdollistui, ja nyt olemme vihdoinkin tehneet tonttikaupat. Unelmat on tehty toteutettaviksi. Ensimmäinen askel kohti rantaa on otettu.