Google+ Followers

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pesänrakennusvietti

 
Mikä kumma saa ihmisen ryhtymään rakennusprojektiin? Meidän perheessä yksi syy löytyy isin sylistä. Ei ole tavatonta, että lapsi saa vanhemmat varustautumaan (lue: varustelemaan). Joku ryntää lastentarvikeliikkeeseen ostamaan kaikki mahdolliset vauvan hoitoon suunnitellut hilavitkuttimet, toinen vaihtaa urheiluauton farmariin. Kolmas innostuu kirpparien aarteista. On ihanaa hankkia vauvatavaroita.

Kun meihin iski ensimmäisen kerran vauvakuume, aloimme etsiä isompaa asuntoa. Uusi isompi koti löytyi helposti, lasten saaminen olikin sitten eri juttu.

Nyt meitä on viisi: mies, vaimo, kaksi koululaista ja yksi imeväinen. Kolme makuuhuonetta ei tunnu riittävän tilaan tottuneelle äidille, joka haluaa kaikelle paikkansa. Liinavaatekaappi pursuu vauvanvaatteita, mies nukkuu pojan alasängyssä. Töihinkin pitäisi joskus palata, mutta missä ne kokeet ja kirjoitelmat sitten korjataan, kun ruokapöytä on muuttunut "minä syön itse"-taaperon miinoituskentäksi.

Äh, ei se ole vauvojen syy, että taloja rakennetaan. Kaikki johtuu meidän vanhempien pesänrakennusvietistä. Vai johtuuko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti