Tulisijapohdintoja

Säiden lämpiämisen kunniaksi innostuin pohtimaan Reinolan tulisijaa. Tämäkin asia olisi hoidettu jo pois päiväjärjestyksestä, jos olisimme päätyneet muuttovalmistaloon. Talotoimituksissa oli nimittäin aina joku valmiiksi mietitty elementtitakka tarjolla. Mutta kun pitikin alkaa suunnitella itse...

Edellisessä sähkölämmitteisessä omakotitalossamme oli tiilistä muurattu muhkea leivinuuni, olohuoneessa takka ja saunassa puukiuas. Ostaessamme talon tulisijat olivat punatiilipinnalla, mutta ensitöikseen mieheni pinnoitti ne antiikkilaastilla. Valkoinen maalipinta tuntui kirkastavan koko asunnon. Talossa ollut kattolämmitys reagoi nopeasti tulisijoista kohoavaan lämpöön, joten emme pitäneet sitä varaavan leivinuunin kanssa ollenkaan huonona sähkölämmitysmuotona.

Entisen kodin suosituin istumapaikka oli leivinuunin kupeessa.

Talvisaikaan lämmitimme leivinuunia suunnilleen joka kolmas päivä. Ilmaisia puita sai, kun ne vaan kävi Joensuun suunnalla tekemässä. Joku voisi ajatella, että hullunhommaa roudata puuta Pohjois-Karjalasta Keski-Suomeen, mutta samallahan nuo kulkivat kuomukärryssä, kun sukuloimassa käytiin.

Keskellä taloa sijaitseva leivinuuni lämmitti taloa todella hyvin, mutta käytimme sitä paljon myös ruuan valmistamiseen. Yksi talvi elettiin herroiksi, kun olimme saaneet appiukolta naudan pakkaseen. Sitä sitten kokkailtiin leivinuunissa läpi talven. Tai mikä parasta: mieshän ne liharuuat laittoi!

Tulisijan savut pössähtävät helposti sisälle lämmityskauden alussa.

Reinolan lämmitysmuodoksi on valittu maalämpö, joten samanlaiseen lämmitysralliin emme enää lähde. Haluaisimme kuitenkin valmistaa ruokaa edelleenkin puu-uunin lempeässä lämmössä, joten olisiko takka-lämpiöuunissa järkeä?

Tiilimuurattu tulisija lämmitti hyvin. Ulkonäöstä keksin kyllä heti vikaa: uuni halkeili ja röpelöistä pintaa oli vaikea pitää puhtaana. Joka syksy lämmityskauden alussa sai taiteilla, ettei uuni olisi tuprauttanut savuja sisälle. Kuvista näkee, että kyllä sitä nokea aina vähän tahtoi tuprahtaa. Uskonkin, että puskuun kaakeloitu pinta olisi puhtaanapidon kannalta kaikkein kätevin. Saumaa saisi olla mahdollisimman vähän.

Keskeisellä paikalla tulisija lämmittää taloa tehokkaasti.

Tulisijan vetämiseen saimme apua ilmanvaihtoremontin yhteydessä. Samalla kun asennutimme lämmön talteenoton, ilmanvaihtolaitteeseen saatiin takkakytkin. Reinolan lvi-suunnittelijamme ei ole merkinnyt tulisijan korvausilmaventtiiliä lvi-suunnitelmaan, sillä hänen mielestään takkatoimittajan tulee kertoa tarvittavasta korvausilmatarpeesta ja toteutus tehdään sitten tarpeen mukaan. Meikäläisestä lvi-suunnitelma on vajaa, sillä eiköhän jokainen nykyisten tiiviysvaatimusten mukaan rakennetun talon tulisija tarvitse korvaavaa paloilmaa. Talon pohjapiirustukseen oli joka tapauksessa merkattu jo valmiiksi kunnon kokoinen takka tai uuni.

Bongasin eräältä keskustelupalstalta kommentin hormin paikasta: Jos hormi muurataan tulisijan viereen, tulisija on myöhemmin tarvittaessa helposti vaihdettavissa. Varsinkin päältä lähtevä muurattu hormi tekee homman kinkkiseksi. Suvussa löytyy kyllä kokemusta myös tulisijan vaihtamisesta: mistä lie tiilistä tehty leivinuuni halkesi parin talven lämmittämisessä niin pahasti, että uuni oli purettava. Tilalle tullut vuolukiviuuni on kestänyt ainakin tähän päivään saakka. Sen kylkeen vain paloi jotain pahoja rasvajälkiä, joita ei ole saanut millään puhdistettua.

Reinolassa tulisija on suunniteltu sijoitettavaksi tuvan pitkälle seinälle.

Hormin paikasta olisi vielä hyvä kuulla ammattilaisen näkemys. Reinolassa tulisija tulee suoralle seinälle keskelle isoa tilaa. Muurattu hormi mahtuisi hyvin tulisijan ja keittiökaapiston väliinkin. Molemmat kylmälaitteet tulevat muuten kaapiston kauimmaiseen reunaan; toinen niistä ei tule tulisijan viereen, vaikka kuvasta voisi näin päätellä.

Kalajoen loma-asuntomessuilla esitellyssä Honkarakenteen näyttelykohteessa oli Tikkurilan Aitokivi-tuotteella pinnoitettu takka. Vakioväreihin kuuluva Musta Gabro Y498 olisi siinä mielessä hyvä väri, että siinä ei muuten nokitupraukset näkyisi. Villa Merenguessa takkaseinä stemmasi hyvin yhteen tummien ikkunanpokien kanssa. Me olemme valinneet ikkunoiden sisäpuolen väriksi valkoisen ja keittiön kivitasot ovat harmaanruskeat, joten musta tulisija ei vain sovi yhtälöön.

Takkaseinämä on pinnoitettu Tikkurilan Aitokiven sävyllä Musta Gabro Y498.

Olisi mukava kuulla käytännön kokemuksia tulisijan pinnoitteista sekä erityisesti minulle aivan vieraasta takka-lämpiöuunista. Onko kenelläkään sellaista?