On hiljainen pyhäinpäivän ilta. Kun katsoo Reinolasta etelään, näkee kynttilämeren syttyneen hautausmaan rinteeseen. Näky on kaunis. Valitessamme tonttia seurakunnan omistamalta peltolohkareelta meillä oli yhtenä kriteerinä mahdollisimman pitkä välimatka hautausmaalle. Ajattelimme, ettemme halua katsella keittiön ikkunasta hautajaisia lauantain lounasta mutustellessamme.
Pellolle on kaavoitettu monta tonttia, rantatonttejakin seitsemän. Kun tontteja myydään ja taloja rakennetaan, näkymä Reinolasta hautausmaalle todennäköisesti peittyy. Kuvan otin rantaan johtavalta tieltä, sillä tontilta saakka otetusta kuvasta ei olisi erottanut enää mitään.
Tontilla käydessä hautausmaahan on tottunut. Välillä olen siellä vaunuillut ja tuttuja nimiä hautakivistä hakenut. Tästä naapurista ei voi koitua harmia, sillä se on ja tulee aina olemaan kaunis, hiljainen ja hyvin hoidettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti